Frost Bound Felis
|
Ei meriittejä |
Rek. nro VH21-006-0387 // PKK ID #4527 estepainotus // tarinahevonen tavoitetasot 120cm // HeA // CIC1 |
Englantilainen täysiverinen // tamma ♀ // 165cm s. 1.12.2021 // 3,5v // Belgia (satunnainen ikääntyminen) mustanvoikko + dominanttivalkoinen (Ee/aa/nCR/nW14) |
Omistaa Noah Baker (Mr. January VRL-13876) |
Calculating... Calculating... Varsa on vielä nuori eikä kaikki sen luonteenpiirteet ole käyneet ilmi. Tähän mennessä varsa on kuitenkin osoittautunut olevansa varsamaisen utelias ja höperö, kuitenkin yllättävän rauhallinen ja tarkkaavainen. Varsa tuntuu pysyvän mielellään emänsä turvallisessa läheisyydessä, muttei kuitenkaan kiinni liimattuna. Uudet asiat eivät tunnu stressaavan läheskään yhtä paljon kuin emäänsä, mistä plussaa. On huomattu olevan herkkä käskyille ja äänenvoimakkuuksille, eikä ole vielä tullut tilannetta vastaan jossa olisi tarvittu kovempia otteita. Todennäköisesti tulee olemaan samoja herkistymiä myös kasvaessa, joten laukkaradat ovat varmasti poissuljettu juttu. Ja ehkä hyvä niin, kun ei tuosta saa sellaista kuvaa että kestäisi laukkalajin kovan kohtelun. Varsaa on totuteltu perus hoitotoimenpiteisiin, joissa se käyttäytyy kuin itse mallioppilas, ainakin ensimmäisen kerran jälkeen. Varsamaista ilkikurisuutta nousee esille asioiden rutiintuessa mutta muuten on kyllä kaikin puolin miellyttävä käsitellä. Varsa kasvaa päivä päivältä pituutta mutta oikeastaan vain jalkoihin; ruumiinrakenteeltaan tulee todennäköisesti kovin muistuttamaan honteloa emäänsä. Selvä juoksijan ruumis. Ja siitä jos mistä varsa näyttääkin nauttivan, kun se juoksee laitumella kilpaa tuulen kanssa. Oppii helposti ja on huomattu reagoivan yllättäviin asioihin positiivisesti sekä nopeasti. Jalat suorat, askeleet ilmavat, mutta hieman ryhditön yleisilme. On kipeästi lihasmassan tarpeessa, mikä on näyttänyt osoittautuneen suureksi ongelmaksi; vielä nelikuisenakaan se ei tunnu suostuvan syömään kiinteää ruokaa miltei ollenkaan. // Frost Bound Felis 4kk ikäisenä
"Pieni tammavarsa on osoittautunut melko lauhkeaksi hevoseksi, joka tutkii maailmaa mielellään. Tamma on totutettu riimuun, taluttamiseen ja perus hoitotoimenpiteisiin. Ihmiskontaktissa varsalla puolestaan on kyllä luonnetta, ja päivästä riippuen välillä uuden oppiminen on hauskaa ja välillä helvetistä molemmille osapuolille. Tamma on kuitenkin rauhallinen ja tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa. Molemmat vanhemmat ovat nopeita, ketteriä ex-laukkahevosia, jotka urallaan juoksivat lyhyitä matkoja. Herkkäluonteisella emällä on selkeästi enemmän potentiaalia kouluratsastukseen ja omaakin kauniit liikkeet. Isällä puolestaan on erityisen hyvä hyppykapasiteetti ja on osoittanut taitonsa kenttäratsastuksessa. Orin koulutustavoite on tällä hetkellä CIC2-taso. Emällä samat tavoitteet, mutta omistaja on huomannut, ettei tamman helposti stressaava luonne välttämättä sovi vaativaan lajiin. Varsa itse on osoittanut nopeaa reaktiokykyä ja on liikkeeltään ketterä. Täten varmasti sopisi niin esteille, kenttään, maastoesteille, tai miksei koulukentillekin. Kaikki on omistajan mieltymyksistä ja varsan koulutuksesta kiinni!" |
|
|
i. Infamous Packer xx, accha, 169cm |
ii. Fame and Fortune (evm) xx, rnvkk, 171cm | iii. Irrational Fame (evm) |
iie. Fortune Teller (evm) | ||
ie. Peacemaker (evm) xx, gcha, 167cm | iei. Matchmaker (evm) | |
iee. Perfect Pitch (evm) | ||
e. Shiroi Mirachan xx, dv, 161cm EV-II |
ei. Mirage Smile (evm) xx, mrn, 165cm | eii. Million Dollars (evm) |
eie. Shy Smile (evm) | ||
ee. Shinegami (evm) xx, dv, 160cm | eei. Kirishimasan (evm) | |
eee. Shiroinger (evm) |
Perilliset☘ Ei vielä perillisiä
e. Shiroi Mirachan on täysin Japanilaista alkuperää, jonka suku on täynnä toinen toisiaan lahjakkaampia, erikoisvärisiä, menestyneitä ja palkittuja laukkahevosia, joiden jalostukseen on käytetty vain täysiveristä parhaimmistoa. Luonnollisesti tamman koulutukseen panostettiin siis parhaimmilla valmentajilla ja intensiivisillä treenisuunnitelmilla. Näistä ylimaallisen hyvistä lähtökohdista huolimatta tamman omistajan suureksi pettymykseksi kävi hyvin nopeaa selviksi, ettei Mirasta ollut laukkuriksi nimeksikään sen herkän ja säpsyn, sekä helposti ahdistuvan luonteensa takia. Edelleen hapan tammaan tuhlatuista resursseista, Mira myytiin nopeasti ja hiljaa toiselle puolelle maailmaa Eurooppaan, jossa siitä alettiin hitaasti hiomaan kenttäratsua parempien tulosten toiveissa. Valitettavasti kenttäratsun ura ei ollut myöskään tammalle sopiva samoista syistä. Sen sijaan kouluratsastus, missä Mira saa rauhoittua ja keskittyä sen hetkisiin tehtäviin ilman suurempia ulkoisia ärsykkeitä, on puolestaan herättänyt pientä toivonpilkahdusta tämän epäonnekkaan tamman tulevaisuudesta. i. Infamous Packerin suku koostuu myös lähtökohtaisesti pelkistä juoksijoista, tosin menestyneet ja lahjakkaat kilpurit tulevat lähes yksinomaa suvun oreista, tammojen prioriteetin ollessa erikoisten värien periyttäminen jälkikasvuilla. Suvun oriiden tavoin myös Famelta luonnistui kilpajuoksu oriin nuoruusvaiheessa, mutta se ei koskaan saavuttanut sitä samaa menestyksekästä tasoa kuin edeltäjänsä, minkä takia siitä sitten lopulta päätettiin luopua. Ori jäi Eurooppaan, mutta sen painotuslaji sai aivan uuden käänteen kun siitä alettiinkin suunnitella uuden omistajan toiveista kenttäratsua kansainvälisille kisakentille. Ori on varmajalkainen ja jaloistaan nopea. Siltä löytyy hyvä hyppytyyli ja maalaisjärkeä esteille, ja ripaus tulisuutta ovatkin loppujen lopuksi tehneet siitä kohtuu mukiinmenevät kenttäratsun, ihan kuten suunniteltukin. *Laajenna sukuselvitys tästä* ei. Mirage Smile on Englannin täysiverimarkkinoilla tunnettu tapaus. Ori on niittänyt nuoresta pitäen lähes täydellisen voittoputken laukkaradoilla, ansaitsen myös Vuoden Hevonen tittelin useampana vuonna peräkkäin. Tämän ansiosta mustanruunikko täysiveriori on ollut laajassa suosiossa myös siitosmarkkinoilla, eikä ainoastaan laukkapuolella. Myös kiivaan luonteensa vuoksi tunnettu ori on jättänyt jälkeensä upeita kisatykkejä niin kotimaan radoille, kuin ulkomaillekin. |
|
|
00.00.00 // ---- / ---- // ---- |
|
Näyttelyiden kermaa
00.00.00 // ---- / ---- // ----
Varsaluokat
20.02.2022 // Vaahterapolku - tuomarina Jassu L.: EO-sert
15.02.2022 // Hiekka-Ahon hevostalli - tuomarina Anne L.: EO-sert
|
Vertical Divider
|
Lorem ipsum dolor sit amet, conubia aliqam, venenatis ullamcorper nec nec sit pede, fusce ullamco qui natoque. Vestibulum feugiat ultricies pellentesque pharetra augue turpis, ultrices eget wisi lobortis lectus ea, orci amet non eros lacus eget velit, ac libero aliquam non quae, eros cursus. Neque nunc ad integer tortor suspendisse, potenti et est semper mauris. Duis enim urna, eu libero volutpat eros pulvinar, morbi nec rutrum gravida tellus tempor, imperdiet nec torto porttitor feugiat, id ornare pede phasellus ut donec hendrerit. Imperdiet netus ante, est eu, ac metus, mollis urna eget tristique interdum felis amet, ut non ultricies mi. Odio hac, erat sem sem sit non id, mollis, cursus id nibh eriam, tempot id purus est duis, non lacus consequat rutrum eiusmod. Ac nonummy sit, eu nec mattis justo quis nascetus, in consequat, tempor enim ipsum cras, auctor proin dignissim sodales. |
Dear diary...
"I am learning to trust the journey,
even when I don't understand it"
11.3. -22 // Treenejä, kasvukipuja & näyttelyitä
"Viimeisimmät kuukaudet on ollut sen verran hektistä ettei aikaa ole oikein jäänyt kirjoittamiseen. Nyt satuin kuitenkin istahtamaan hetkeksi aloilleni ja jäin muistelemaan mitä kaikkea varsan kanssa ollaankin jo ehditty tekemään sitten viime kirjoituskerran. Niin, mistä edes aloittaisin? Varmaan siitä päivänselvästä; varsa ei taida olla enää 'varsa', ei ole ollut ihan hetkeen (en ole vieläkään onnistunut keksimään sille sopivaa kutsumanimeä; freja? fei? vai ihan vaan frost? Mikään ei tunnu passaavan, mutten voi kutsua sitä enää varsaksikaan). Sen viimeiset laidunkuukaudet alkaa olla ihan käsillä ja kunhan kesähelteet väistyvät pääsemme viimein aloittamaan ratsutuksen. Tamman laidunkavereiden kanssa ollaankin jo hyvässä vauhdissa, mutta tämän kohdalla joudumme vielä malttamaan, kun sen fyysinen kehitys (nyt se on jo aikalailla aikuiskokoinen, 3,5v & 160cm, mutta kasvaa vielä muutaman sentin. Eläinlääkärin arvio (165cm) ei varmasti ole kaukana) ei ole yltänyt ihan samalle tasolle. Yllättävää, kun ottaa huomioon kuinka uskollisesti olemme kuitenkin pysyneet treeniaikataulussa. Noh, parempi vähän myöhässä kuin liian aikaisin. Olemme tietenkin pitäneet huolen ettei tammaa rasiteta kerralla liikaa; nostamme treenien vaativuutta portaittain tamman kehitystä silmälläpitäen, annamme sille tarpeeksi lepoa ja aikaa ladata akkuja, ja varmistamme että se saa tarvittavat kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit ruokinnan yhteydessä.
Olen käynyt muutaman kerran istumassa tamman selässäkin, jotta se saataisiin pikkuhiljaa totuteltua ratsastajan painoon. Ensimmäinen kerta meni kuten voit kuvitella; tamma oli kuin sementtiä ja näytti niin epäuskoiselta että joku saattoi olla niin röyhkeä ja kehtasi ylipäätänsä hypätä sen selkään. Tamman korvat pysyi liimattuina niskassa vielä tuntejakin tilanteen jälkeen eivätkä työntekijätkään välttyneet sen kiukkuiselta käytökseltä. Sitä sillä muuten nyt löytyy ihmiskontakteissa, luonnetta siis. Muistan aikaisemmin tamman olleen kuin mikäkin enkeli, mutta ilmeisesti asioiden rutiintuessa (korjaus: teini-iän iskiessä) se on alkanut näyttämään todellisen luontonsa. Tai sekin tuntuu riippuvan ihan kumman puolen kolikosta olet onnistunut aamulla heittämään (voiko hevosilla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö?). Asiat, mitkä edellisinä päivinä näytti ihan päivänselviltä osoittautuukin seuraavana päivänä kokonaiseksi kanjoniksi. Niinä päivinä tamma koettelee jopa minunkin uskomuksiani. Ilmeisesti tuo minä-päätän-itse -mentaliteetti on sitä aikuistumista, valitettavasti, vaikka toisina päivinä tamma käyttäytyykin yhtä kiltisti kuin silloin vuosikkaana sillä oli tapana (tallityöntekijänikään eivät osaa vieläkään päättää pitävätkö tammasta vai eivät).
Tuosta kaksisuuntaisesta käyttäytymisestään huolimatta tamma on edelleen helppo opetettava ja erittäin nopea oppimaan. Uudet asiat ei tunnu pelottavan (poislukien selässä istuminen), päinvastoin, kunhan käyttäydymme rauhallisesti ja annamme positiivisia kannusteita, ei se pääse lannistumaan eikä säikähtämisestäkään näytä olevan vaaraa. Olemme kuitenkin ekstravarovaisia ettei niin pääse käymään, kun vahingon korjaamiseen menee aina pirskatin paljon kallisarvoista aikaa. Voin myös suureksi ilokseni todeta alkuperäisen arvioni olleen taas kertaalleen kohdillaan; tammalta löytyy sekä intoa että taitoa esteille ja vaikkei se tulekaan koskaan tavoittelemaan gp-tason luokkia, voin jo nyt sanoa siltä löytyvän potentiaalia vähintään metrin luokkiin. Tamman intohimo esteille ei ole todellakaan hiipunut tässä vuosien varrella. Irtohypytys -sessiot on ehdottomasti päivän kohokohtia meille molemmille varsinkin, kun minun ei tarvitse edes pitää kirjaa sen kehityksestä, kun ne on niin helposti havaittavissa aina viikkojen ja viikkojen jälkeen. Tuskin maltan odottaa päästä kokeilemaan tammaa ihan selästä käsin (entäs kun on rataesteiden vuoro?).
Ylpeydenaiheet eivät lopu tähän, nimittäin passasimme kalenteriin kahdet varsanäyttelyt nyt puolen vuoden sisälle eikä ne olisi voineet mennä paremmin. Joko heitin molempina aamuina kruunan tai tamma tietää olla kuin mikäkin enkeli uusissa ihmiskontakteissa. Kuurasimme tamman säihkyväksi kuin afrikantähti (on se kyllä varsinainen katseenkääntäjä) ja onnistuimme lumoamaan tuomaristot ja katsojat oppikirjan mukaisella käyttäytymisellä. 'Kaunis yleisilme' 'sopusuhtainen rakenne' 'suorat jalat' taisi olla kommentteja mitä saatiin EO-serttien kera. Vielä on tietenkin työstettävää mutta nämä sertit on hyviä välietappeja matkalla kohti sitä päätavoitetta. Valaa kummasti luottamusta saada asiantuntijakommentteja koulutuksen ja kehityksen onnistumisesta. Vielä pitäisi löytää yhdet näyttelyt (ja anoa arvonimet) tästä läheltä ennen sitä suurta pahaa: estevarsojen laatuarvostelu. Aikakin alkaa käydä vähiin kun tamman neljäs ikävuosi on uhkaavasti lopuillaan... (Note to self: Laittele sähköpostia tamman edistyksestä Belgiaan)
Paljon jää tietenkin kertomatta, mutta ihan mahdotontahan sitä on kirjoittaa ihan jokaisesta saavutuksesta ja epäonnistumisesta. Tärkeintä on vain tietää että tamman koulutus on sujunut aivan suunnitelmien mukaan ilman suurempia takaiskuja. En ole vielä täysin päättänyt minne tulen sen tulevaisuudessa sijoittamaan, vaikka olenkin saanut jo muutaman kyselyn tähän liittyen (nimeni alkaa olla jo kovin tunnettu täällä päin). Pitää pohtia ja katsoa, riippuu suuresti tarjoamistaan ehdoista. Enkä epäile yhtään etteikö tamma olisi jälleen yksi onnistunut projekti takataskussani niittämään mainetta ja rahaa nimelleni. N. B."
1.2. -22 // Tervetuloa Englantiin neiti Huurre!
"Kuukausien ja kuukausien odotuksen jälkeen se kauan uneksittu päivä saapui viimein. Viikko ehti kulua kun vaihtelimme Herra Rosen kanssa kiivaita sanoja tekstiviestitse ennen kuin pääsimme viimein yhteisymmärrykseen varsan suhteen; pähkinänkuoressa päätimme siis tarkan hinnan (sain tingittyä 6 000 euroon, vaan oli siinä kyllä oma hommansa), sovimme tulevaisuuden varsanäyttelyistä ja jälkeläisnäytöistä (Herra Rose tuntui vielä läpinäkyvämmältä tämän suhteen kuin silloin ensimmäisellä tapaamiskerralla jos voit uskoa), saatiin varsan passit ja muut asiakirjat vireille sekä omistajanvaihdosprosessikin käyntiin (allekirjoitus kauppakirjaan kätevästi sähköisessä muodossa ja kopio siitä minun kassaholviini samana hetkenä, rakastan nykyaikaa) sekä tietenkin se tärkein eli muuttopäivä. En valitettavasti itse päässyt varsaa henkilökohtaisesti hakemaan, mutta voit olla varma että pistin asialle luotettavimman jalkamieheni mitä tiluksiltani löytyy. Saatoin hänet ja tuliterän trailerini matkaan kera junalipun, rukouksen ja varoituksen; mikäli puhelimeeni ei tulisi kilahtelemaan tilannepäivityksiä tunnin välein, lähettäisin kokonaisen ratsukomppanian heidän peräänsä. Jäi jalkamieheni selvitettäväksi olinko tosissani vai en.
Koko reissu vei heiltä lähemmäs kymmenen raastavaa tuntia, enkä muista milloin viimeksi olisin katsonut rannekelloani yhtä kiivaasti. Onneksi jalkamieheni oli ottanut sanani varsin kirjaimellisesti, sillä puhelimeni kilahteli päivityksistä tasaisin väliajoin, joten olin tietoinen missä seurue oli menossa päivän jokaisena minuuttina. Sitähän varten auton gps-seuranta oli ylipäätänsä keksitty (kontrollifriikki, minäkö?). Liekkö koskaan ollut niin hermostuneen innoissani kuin olin nyt, en ainakaan miesmuistiin. Enkä oikein edes tiennyt miksi juuri tämä varsa sai vatsalihakseni niin kireälle kun ei tämä ensimmäinen rodeoni ollut, ei lähimainkaan.
No kyllä se varsa sieltä loppujen lopuksi tuli, kaikkine jalkoineen ja mustine pilkkuineen, eikä jalkamieheni mukaan matkalta ollut tippunut karvanhaituvaakaan. Varsa oli positiiviseksi yllätyksekseni kasvanut huimasti kokoa sitten viime näkemältäni (en tiedä miksi olisin olettanut sen pysyneen samanlaisena; nelikuisena, pörröisenä ja varsamaisen naiivina), olihan se jo kiitettävän pitkällä toista elinvuottaan. Varsan peruutellessa trailerista muistan pistäneeni merkille, että vaikka kyseessä olikin sen ensimmäinen suuri elämää mullistava tapahtuma, ei sen askelissa näkynyt tippaakaan epävarmuutta (hermostunut se kyllä oli mutta se on normaalia). Päinvastoin, muistan varsan korvien heiluneen uteliaasti puolelta toiselle eikä se tuntunut hätkähtävän edes ihmisjoukkoa, joka oli tullut ottamaan sitä vastaan. Ilokseni tunnistin myös sen saman tarkkailevan katseen kaiken sen viuhtomisen alta. Varsa näytti kaikin puolin valmiilta ottamaan uuden haasteen vastaan eikä ajoitus voinut olla täydellisempi. Varsinkin kun viimeisimpien kuukausien aikana olin käyttänyt hävettävän paljon aikaa varsan treenipäiviä suunnitellessa, kun varsa tuntui vierailleen ajatuksissani turhankin liian usein. Herra Rose olisi kuulemma mielellään pitänyt sitä vielä muutaman kuukauden tiluksillaan, ja vaikka aluksi olinkin myöntymässä hänen suuntaansa, näin nyt päätökseni olleen oikea.
Varsan ensimmäinen viikko täällä Briteissä meni tiluksiin, työntekijöihin ja hevoskavereihin tutustuessa. Tosin katsoimme paremmaksi laittaa se aluksi vähän sivummalle omaan rauhaan kun uudet paikat, äänet ja henkilöt tuntuivat olevan sille vähän liikaa (herkänpuoleinen totta tosiaan). Koska emme aloita varsinaista koulutusta ennen kuin varsa on turvallisesti kahden ikävuoden toisella puolen (kuten olen joutunut alituiseen itseäni siitä muistuttamaan), se saa nautiskella vielä leppoisista varsavuosistaan yhdessä kahden muun ikäisensä projektivarsan kanssa. Kuten Belgiassa (Herra Rosen kirjoitelmissa) myös täällä varsa näytti jäävän huolestuttavasti mieluummin omaan rauhaansa kuin sosialisoida laidunkavereidensa kanssa (olin jo tosissani pohtimassa Sillin ostoa kaveriksi, niin epätoivoiselta tilanne näytti), mutta onneksi alkukankeuden ja tutustumisjännityksen jälkeen on näistäkin kolmesta penteleestä tullut yhdessä aikamoisia viikareita.
Mainittakoon että Herra Rose on tehnyt hyvää työtä varsan esiopetuksen suhteen; riimun ja loimen pitäminen, talutus, pysähtyminen ja kiinnipitäminen sekä kavioiden vuolu ja muut hoitotoimenpiteet sujuvat siltä kuin rasvattu. Kuolainten kanssa on vielä totuttelemista, mutta on sekin jo hyvällä alulla. Tässä onkin hyvä pohja jatkaa varusteiden totutteluun ja käskyjen opetteluun (Herra Rose on tehnyt työni äärettömän helpoksi, ellei tulevien kuukausien aikana taustalta paljastu pahoja oppeja). Joskus joudun muistuttelemaan itselleni että varsa on vielä, noh, varsa, vaikka uusien asioiden opettelu luistaa kuin rasvattu, ja miksi irtohypytyksen aloittaminen ei ole vielä ajankohtainen. Miksi kuukaudet tuntuu vierivän samalla hitaasti ja nopeasti? (olenko loman tarpeessa?) - Noah B.
PS. Varsalla on joku fiksaatio lumen kanssa, se ei suostunut tulemaan sisälle suojaan eiliseltä lumimyrskyltä vaan jäi mieluummin leikkimään pyryn keskelle. Muutaman tunnin päästä se oli yhtä kinoksien kanssa (olinko erehtynyt kutsumaan sitä joskus viisaaksi ikäisekseen? Kattia kanssa)."
17.1. -22 // Varsan tilannekatsaus ja kuulumisia
"Sähköpostini on yleensä varsin tukossa kaikennäköisistä yhteistyökyselyistä projektipäivityksiin ja rehutarjouksiin, mutta kilahtelee sinne välillä niitä oikeitakin helmiä. Tänään sain nimittäin viestiä Belgiasta saakka, liittyen tietenkin aikaisemmin talvella sijoittamaani projektivarsaan. Viestin otsikko "Progress Report" vie tietenkin huomioni ja ajatukseni pois sen hetkisistä työasioista, enkä näe syytä yrittää niitä jatkaakaan vain puolikkaalla ponnistelulla. Tai niin ainakin väitän itselleni (ja varsan päiväkirjan kirjoittaminen tuntuu sujuvan niin paljon helpommin, miksiköhän?).
Jo pelkästään se tieto, että Herra Rose on omatoimisesti ottanut aikaa päivästään kuvatakseen (tai pistänyt jonkun muun kuvaamaan) ja kertoakseen yksityiskohtaisesti tuon hontelojalkaisen tammavarsan edistymisestä merkitsee minulle paljon (ja kertoo se myös mitä itse kasvattaja on oikein miehiään). Pitkällä urallani on nimittäin tullut vastaan yhtä sun toista "kasvattajaa", jotka ovat ostoprosessissa mukana vain sen ostoprosessin ajan; heti kun raha vaihtaa omistajaa ei varsan eteen nähdä tarvetta tuhlata sen enempää ylimääräistä aikaa. Ja siinä sitä sitten ollaankin miltei täysin pimennossa siihen asti kunnes varsan kaviot viimein kopsahtavat uudelle kotitallille, pelonsekaisella kauhulla pohtien mitähän sen vuoden aikana olikaan oikein ehtinyt tapahtua. Mutta ei tämän varsan kohdalla, ja olen armottoman kiitollinen siitä.
Sähköposti alkaa tavanmukaisilla kohteliaisuuksilla, mutta siirtyy nopeasti käsittelemään itse aihetta. Siinä Herra Rose kertoo, kuinka nyt seitsemää ikäkuukautta lähentelevä varsa on viimein saanut kerättyä itseensä massaa kiinteän ruuan tuloksena, niin ikään helvetinmoisen tappelun jälkeen. Varsa oli viestin mukaan jouduttu laittamaan "äidinmaitodietille", onhan sanomattakin selvää, että kiinteän ruoan syömättömyys jo silloin nelikuisena ei toisi muuta kuin ongelmia. Se oli kuulemma myös suurin syy sille, miksei vieroitusta oltu vieläkään aloitettu. Herra Rosen mukaan varsan ruokapolitiikka olikin ollut sitten sen suurin ongelma. Eläinlääkärin matokuuri/rokotus/katselmuskäynnillä ei ollut tullut muuta negatiivista sanottavaa, päinvastoin, sen rauhallinen ja yhteistyökykyinen luonne sai roppakaupalla kehuja (vaikka tallityöntekijät vannovatkin läpi männyt ja kannot että kyllä siltä sitä luonnetta löytyy jos se sille päälle sattui), eikä veri- ja jouhinäytteissäkään ollut onneksi mitään erikoista. Varsa on nyt siis virallisesti tunnistettu ja sirutettu (väriksi päättivät ilmoittaa dominanttivalkoisen), ja sen vieroitus päästäisiin kuulemma viimein aloittaa.
Seuraavassa pätkässä tekstiä Herra Rose selvittää, kuinka varsan elämä onkin ollut jo aikamoisia seikkailuja täynnä; ensimmäinen halliuittoreissu oli muuttunut sekä hevosten että käsittelijöiden osalta varsinaiseksi vesileikiksi, vaikka alkuun olikin näyttänyt, ettei varsa astuisi kaviollakaan yli vedenrajan. Varsan emän Shiroi Mirachanin puomitunti Stal Felisin sisäkentällä puolestaan oli antanut varsalle sellaisen riehaantumiskohtauksen puomien kanssa että näkivät paremmaksi siirtää puomit pois näkyviltä ennen kuin se olisi ehtinyt teloa hintelät jalkansa niihin (toivottavasti sen intohimo puomeihin pysyisi yhtä korkealla myös tulevaisuudessa). Varsa oli myös päässyt tekemään tuttavuutta tallin toisen, hieman vanhemman orivarsan kanssa ja heistä näkyi tulleen varsinainen kaksikko. Tammavarsalla oli näköjään ollut tapana jäädä vähän kuorensa sisään omaan rauhaan, joten kaveeraus niinkin energisen jokapaikanhöylän kuin Sillin kanssa katsottiin tekevän sille vain hyvää. Ja suora lainaus tekstistä: "Kukapa olisi voinut kuvitella että jo pari viikkoa sen jälkeen oltaisiin kymmenien päiden voimin huhuilemassa karkulaisia takaisin lähimetsästä. Joka toinen päivä."
Sähköpostin tullessa loppuun poskeni tuntuvat kipeiltä kaikesta hymyilemisestä. Tekstistä paistaa oitis läpi se, että varsasta välitetään ja he tekevät kaikkensa myös sen eteen, enkä voisi olla enää tyytyväisempi ostopäätökseeni. Tekstin loppuun on liitetty videopätkä kahdesta hinteläjalkaisesta kaveruksesta ruskan värjäämällä laitumella, toinen mustapilkukas valkoinen ja toinen rautiaankirjava, sen selvä rikoskumppani. Varsat juoksevat kilpaa metsänvierustaa, elämänilo ja ilkikurisuus molempien silmissä välkkyen. Ja vaikka tuo valkoinen varsa onkin selvästi nuorempi ja pienempi oriin nähden, ei sillä näytä olevan pienintäkään ongelmaa tarjota todellista haastetta kaverilleen. Videon "luupatessa" vielä kolmannen kerran pohdin, olisiko aivan lian aikaista aloittaa kirjoittamaan treenisuunnitelmaa puhtaalle paperille. ~Noah"
3.1. -22 // Myynnissä mustanvoikko dominanttivalkoinen xx-varsa...
"Kolmas varsa löytyikin sitten Belgiasta, vaikka oli minulla omatkin epäilykset jutun suhteen. Ilmoituksessa mainittiin erikoisvärisestä tammavarsasta, jonka molempien vanhempien suvusta löytyi nimiä, jotka olivat kuulemma niittäneet mainetta ja kunnia laukkaradoilla vähän maailman joka kolkassa. Niin, siis laukkahevonen, eikä sanan oikea merkitys jostain syystä rekisteröitynyt mieleeni edes paikanpäälle mennessä (en omaa kokemusta laukkahevosten kouluttamisesta). Vaan olihan se nyt edes kerran elämässä päästävä näkemään tuollainen erikoinen ilmestys, vaikka sitten ihan Belgiaan asti.
Ja olihan se tallikin näkemisen arvoinen. Hulppea kuin mikä ja puitteet varmasti ihan kaikelle mahdolliselle. Siis iso tyyris talli, ainakin kolme kenttää ja hehtaareittain vihreää maata sinne minne silmä kantoi (ja ne autot pihalla, kateushan siinä iski). Selvästi näki ettei mistään pihistelty, mikä oli tietenkin vain hyvä juttu kun siitä voi päätellä tallin omistajan pitävän hevosistaan vähintäänkin yhtä hyvää huolta. Omaa rahapussiahan siinä vaan meinasi käydä sääliksi... Tallin omistaja Nicholas Rose kuulosti kovin tutulta, mutta palaset loksahtivat paikoilleen vasta jälkikäteen googlaillessa; aktiivinen ja menestynyt kenttäratsastaja, jonka omistukseen kuului niinkin herkullisia nimiä kuin Nox Lovecraft ja Infamous Packer, joista jälkimmäinen olikin osoittautunut tämän varsan isäksi (ja ostohalukkuuteni oli tuplaantunut hetkessä).
Esitteli hän paikkojakin, mutta huomasi varmasti nopeasti hevosten kiinnostavan minua enemmän. Varsa, joka oli nimetty Frost Boundiksi (kasvattajanimi kuului luonnollisesti kauppaan), löytyi tallin takaa omasta tarhasta hätkähdyttävän valkoisen emänsä kanssa (tuli mieleen albiino, vain punaiset silmät puuttuivat. Sehän olisikin ollut näky se). Kyseinen varsa olikin tuon nuoren tamman ensimmäinen, joten Herra Rosella oli varmasti jälkeläisnäytöt taka-ajatuksena. Ei hän sitä varsinaisesti suoraan sanonut vaikka vihjailikin, ettei haittaisi yhtään jos sellaisiin varsan kanssa tulevaisuudessa eksyttäisi. Tamman hän kertoi olleen aikalailla epäonnen kolhima; hyvin nuoressa iässä aloitettu intensiivinen koulutus laukkaradoille jätti siihen kuulemma aikamoiset arvet. Ilmeisesti sen takia se näyttikin kovin hermostuneelta aitauksessaan, eikä "teiniäiti vastasyntyneensä kanssa" -ilmeestä voinut erehtyä.
Ja oli siellä itse varsakin. Utelias mutta rauhallinen, väri mitä erikoisempi ja jalkoja vaikka muille jakaa. Selvästi kasvaisi sellaiseksi honteloksi juoksijaksi niin kuin äitinsä. Yleisilmeeltään näytti kuin miltä tahansa maailmaa ihmettelevältä varsalta, mutta kaiken sen "fasadin" alta sain sellaisen tunteen, että kyseessä olikin varsinainen tarkkailija. Iän kohotessa siitä varmasti kuoriutuisi aika näppärä/neuvokas ratsu. Herra Rose vakuutteli varsan tulevaisuuden olevan mahdollisuuksia täynnä, että riippuen koulutuksesta siitä olisi oikeastaan ihan mihin vain "korkealla onnistumisprosentilla". Ja vaikka se kuulostikin tavanomaiselta myyntipuheelta, ei minulla ollut syytä olla uskomatta häntä, vähiten näkemäni perusteella. Kehonrakenteensa ja sukunsa puolesta laukkaratsuksi, omistajan toivomuksesta kenttäratsuksi ja luonteensa puolesta kenties kouluratsuksi, mutta minun hulluudenneron järjenjuoksun mielestä selvästi esteratsuksi. Olisi rikos sivuuttaa tuo älykkyyttä lupaava pilkahdus sen silmissä.
Enkä niitä ajatuksia voinut mielestäni karistaa kotimatkallakaan. Päivänselvä valinta olisi ollut matkan ensimmäinen varsa, joka ihan uhkui potentiaalia, mutta se fiilis mikä minut valtasi kun näin tuon mustapilkukkaan varsan ensimmäistä kertaa tuntui kovasti lupaukselta minun korvaan. Joten parin puhelinsoiton jälkeen varsa oli virallisesti minun, ennen kuin ehdin edes astua takaisin omalle tontilleni. Kukapa minua siitä voisi syyttää. Noah kuittaa."
Frost Bound Felis on virtuaalihevonen // Frost Bound Felis is a sim-game horse. Sisältö © VRL-13876 ellei toisin mainita. Varsakuvat © VRL-14365 & VRL-13876 // Muut kuvat © VRL-13876 |