Gospodin Golovolomka "Loge"
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
|
Virallinen nimi .:. Gospodin Golovolomka | Господин Головоломка "Mister Mystery" tai "Mister Enigma"
Rotu .:. Orlovravuri Sukupuoli .:. Ori ♂ Syntymäaika & Ikä .:. 04.05.2007 | 13-vuotias | RUS Säkä .:. 170cm | 5´7" Värit & Merkit .:. Tummanruunikko | vasen takajalka; vuohissukka Painotus .:. Estetykki | Kisakäytössä | Tarinahevonen Kapasiteetti .:. VaB/160cm/CIC3 Rekisterinumerot .:. VH15-097-0006 | PKK3718 Omistaja & Ratsuttaja .:. Nikolai "Niki" Karevaara Mr. January [VRL-13876] Kasvattaja | Ex-omistaja .:. 100% Dog Fani "Doggis" Lumiliekki Kotitalli .:. - Ansaitut meriitit ja saavutukset .:. 2 Star Prospect || Quintessential Storywoods Dressage Cup - Talvi 2/2021 || Ranking voittaja (VaB || 30p) |
|
Statistiikka
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
Esteratsastus 160cm 19% | 137:10-9-7 340v€ ✯✯✯✰✰
Kouluratsastus VaB 9% | 123:4-2-5 800v€ ✯✯✰✰✰
Kenttäratsastus CIC3 32% | 28:3-5-1 1500v€ ✯✯✰✰✰
Raviratsastus Noviisi 0% | 0:0-0-0 0v€ ✰✰✰✰✰
Valjakkoajo - 0% | 0:0-0-0 0v€ ✰✰✰✰✰
Luonne
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
|
Gospodin Golovolomka, tai tuttavallisemmin Loge, on lähtökohtaisesti hyvin arvovaltainen hevonen ja tarkka oman edun valvoja. On kuin Loge tietäisi oman arvonsa rotunsa harvinaisena kisahevosena, ja tuuppaa käyttäytymäänkin niin; tarkat laitumelle vienti- ja hakuajat, osaavat käsittelijät, aktiivisesti siistinä pidettävä karsina ja laadukas ruoka on ehdoton must tai siitä saa kuulla jokainen hevonen ja ohikulkeva ihminen. Eritoten ruokinta-aikaan, mikäli Loge tuntee saaneensa tavallista vähemmän annoksen suhteessa normaaliin, ilmenee käytös usein joko karsinan oven paukkuttamisella tai lattian tallomisella, mistä ei tule loppua ennen kun ori saa tahtomansa läpi. Logella on tapana olla täysin välittämättä ihmisistä, mutta sen huomion saa helposti lahjottua erilaisilla herkuilla. Hällä onkin tapana olettaa, että häntä katsomaan tulleilla ihmisillä on aina mukanaan tulijaisia, ja jos näin ei ole, Loge osoittaakin mieltään kääntämällä perseensä ovea kohti ja seisomalla ryhdikkäästi turpa pystyssä ja korvat luimussa. Tämän Loge tuntuu oppineen kisauransa alkuvaiheilla, kun Nikillä oli tapana palkita hevosta onnistuneista kilpailusuorituksista, mitä tuuppasi tapahtumaan vähän liiankin usein...
|
|
Estehommien lisäksi orii on kohtuu mukiinmenevä ratsu myös koulukentillä. Miellyttämishaluisuus ja työnteon innokkuus on ehdottomasti se, miksi ratsukko on edes päässyt VaB tasolle. Yhteistyökykyisyyttä löytyy, mutta itse työn teko jää kovasti ratsastajan vastuulle. Loge tuntuukin helposti kyllästyvän hitaasta temmosta ja monimutkaisista asioista, ja se turhaantuu helposti jos asiat eivät onnistukaan. Kenttäratsastus ei ole myöskään oikein koskaan ollut heidän juttunsa; maasto-osuuden epätasainen maasto ja esteiden tuntemattomuus ei ole Logen mieleen sitten ollenkaan.
Loge on pääsääntöisesti kuitenkin kiltti, mukava hoidettava ja helppo käsiteltävä, varsinkin jos hänet on lahjottu makupaloilla etukäteen. Vaikka orii saattaa luimia tilanteista riippuen, ei näykkimisestä tai potkimisesta ole kuitenkaan koskaan vaaraa. Loge on rauhallinen niin hoito- kuin varustustilanteissa, eikä aiheuta häslinkiä tai harmaita hiuksia. Huomiota siltä ei kuitenkaan saa, ainakaan ilmaiseksi. Loge ei myöskään välitä jaloissa pyörivistä lapsista tai koirista, elleivät he ole häntä vartavasten häiritsemässä.
Historiikki
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
Ensimmäiset kuukauden Logen syntymästä olivat varsan vaikeimmat, mutta määrittivät oriin tulevaisuuden. Suvaitsevaa sijaisemoa ei ollut helppo löytää ja halukkaita auttajia tälle toivottomalle tapaukselle ei ollut, joten Nasarov jotui usein itse juottamaan varsaa tusinan kertaa päivässä, ja tekemään tarkistuskäyntejä eläinlääkärissä. Kuin ihmeen kaupalla varsasta ei ollut tullut sairasta, mikä kohensi siittolan omistajan mielialaa. Kun kesä oli lopuillaan ja varsa edelleen voimissaan, saattoi Nasarov toivoa jo valoisampaa tulevaisuutta, vaikka tiesi ettei oriilla ollut kilpakentille asiaa. Toisiin samanikäisiin varsoihin nähden Loge näytti vähintäänkin keskenkasvuiselta; laitumella riehuvaa varsaa se ei näyttänyt kuitenkaan lannistavan. Kun hevoset alkoivat olemaan koulutusiässä, Logen osa jäi nopeasti hyvin pieneksi. Siitä ei ollut raviradoille lähtijäksikään. Ei ollut yksinkertaisesti mitään järkeä tuhlata aikaa hevoseen (jota tuskin pystyi hevoseksi edes kutsumaan), kun tallissa odotteli kymmenkunta muuta ravilupausta. Niinpä Loge laitettiin myyntiin.
Kuuluisa siitostalli veti puoleensa kyllä tusinan ostajaehdokkaita, mutta kukaan ei tuntunut haluavan keskosena syntynyttä, vähäiselle koulutukselle jäänyttä villivarsaa vaikka hintaa oli vain vajaa 900€ (70k RUB), kunnes eräänä iltana siittolassa varsaa useasti silmäilemässä käynyt vanhempi tätihenkilö tuli siskonpoika mukanaan vierailulle. Kun nuorukaisen silmät lukittuivat ruipelojalkaiseen, tähtisilmäiseen nuoreenherraan, tiesi hän oitis että hänen edessään seisova ori oli spesiaali. Niinpä hevonen lähti kaksikon matkaan kohti Suomea ja Lumiliekin tallia, jossa ori pääsi kasvamaan ja sen koulutus saattoi alkaa. Raskaiden treenikuukausien, itkettyjen öiden ja hikisten ja veristen päivien jälkeen orista muotoutui lopulta varsin uljas komistus, ja kaikkia luonnonlakeja vastaan sen tulevaisuutena oli estekenttien voitokas valtaus ja tulevaisuuden ruusukehai. Muutaman kisakauden jälkeen kaksikolle sattui kuitenkin vakavampi kisaonnettomuus, mikä pakotti parivaljakon ottamaan pari kautta taukoa ennen kisakentille uudelleen ilmestymistä, toivottavasti entistä vahvempana.
Sukupuu
|
|
|
Sukuselvitys
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
Oriin sukulinja koostuu lähtökohtaisesti Orlovinravureista, mutta lähemmin tarkasteltuna voidaan sen sukupuusta löytää ripaus amerikanravuria ja englannintäysiveristä aina 1950- luvulle saakka.
Vaikka Logen vanhemmille ei ole kertynyt sen suurempia saavutuksia, oriin isovanhemmat Krepysh ja Balagur tekivät elämänsä aikana mahtavan kilpailu-uran raviradoilla (2.08min/1600m) sekä koulukentillä (sijoituksia Olympialaisissa ja KV Grand Prix luokissa), ja nyt ilmeisesti tämä outo sukulinja jatkaa valtaustaan voitokkaasti myös esteareenoilla.
Jalostusinfo
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
❥ Tamman olisi hyvä olla piirretty. Valokuvallisia ehdokkaita ❥ Varsan täytyy olla piirretty poikkeuksetta ❥ Loge on aktiivisesti jalostuskäytössä
otetaan vastaan vain harkiten ❥ Lähtökohtaisesti astutusta ehdottava vastaa varsan ❥ Kyselyt, ongelmat, pohdinnat
❥ Tamman tulisi ensisijaisesti oltava Orlovravuri. Muita lämminveriravureita tiedoista ja piirroskuvasta ellei erikseen sovita säpöön: niki.karevaara@gmail.com
(Amerikan-, ranskan- ja venäjänravurit) saa toki ehdotella ❥ Varsan sivujen osoite pitää olla validi ja mahdolliset tai Keskustaan
❥ Tamman olisi hyvä olla koulu-, este- tai kenttäpainotteinen muutokset tulisi ilmoittaa sähköpostiin
Jälkikasvu
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
01.04.2018 Skimitar Orlov, tamma Vanil VRL - 11697 || Merru -
11.1.2021 Rupla Orlov, ori I Want to be Winner VRL - 05293 || Kics -
Almanakka
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
10.3.2021 PKK-näyttelyt Metsätalli FI Muu kuva; Digityö, rennot
27. - 28.3.2021 Kisaviikonloppu Runiac FI 140cm & VaB
31.4.2021 Villit koulukisat Alfan Ratsutila Fi VaB
19.2. - 21.11.2021 Kalla Cup Auburn Estate FI CIC3 || VaB || 160cm
11.3. - 28.7.2021 European Sim-game Equestrian Tour - Cup luokka || 160cm
Jaoston alaiset kilpailusuoritukset
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
|
Esteratsastus ERJ Pvm Järjestäjä (maa) Luokka Sijoitus 26.7.2020 Kåtnäs FI 160cm 2/20 28.7.2020 Kåtnäs FI 160cm 3/20 31.7.2020 Mörkövaara FI 160cm 3/19 1.8.2020 Hiivurin Suomenhevoset FI 160cm 3/50 2.8.2020 Lallybroch GB 160cm 1/14 3.8.2020 Hiivurin Suomenhevoset FI 160cm 1/50 3.8.2020 Lallybroch GB 160cm 1/14 4.8.2020 Lallybroch GB 160cm 1/14 9.8.2020 Lallybroch GB 160cm 2/14 15.8.2020 Hiivurin Suomenhevoset FI 160cm 3/50 20.8.2020 Hiivurin Suomenhevoset FI 160cm 2/50 25.8.2020 Zodiac Stables NL 160cm 2/30 27.8.2020 Zodiac Stables NL 160cm 1/30 27.8.2020 Zodiac Stables NL 160cm 1/30 28.8.2020 Hiivurin Suomenhevoset FI 160cm 2/50 30.8.2020 Zodiac Stables NL 160cm 2/30 30.8.2020 Zodiac Stables NL 160cm 1/30 4.9.2020 Chowter Sporthorses DE 160cm 1/40 5.9.2020 Chowter Sporthorses DE 160cm 3/40 8.9.2020 Chowter Sporthorses DE 160cm 2/40 15.9.2020 Chowter Sportshorses DE 160cm 3/40 20.12.2020 Nolvin Yksityistalli FI 140cm 1/4 ERJ-Cup Sijoitukset 31.12.2020 Harmony Sporthorses NL 160cm 7/69 |
Kouluratsastus KRJ Pvm Järjestäjä (maa) Luokka Sijoitus 12.7.2020 Hiivurin Suomenhevoset FI VaB 3/35 13.7.2020 Hiivurin Suomenhevoset FI VaB 3/35 2.8.2020 Lindgård FI VaB 2/13 3.8.2020 Viljalehto FI VaB 1/25 7.9.2020 Lindgård FI VaB 3/28 29.9.2020 Kilpailukeskus Lupin FI VaB 3/50 KRJ-Cup Sijoitukset 31.1.2021 Harmaatuulen Oriasema FI VaB 3/101 (Kenttäratsastus KERJ Pvm Järjestäjä (maa) Luokka Sijoitus 24.7.2020 Ruskavaara FI CIC3 2/18 22.8.2020 Kilpailukeskus Lupin FI CIC3 1/31 24.8.2020 Kilpailukeskus Lupin FI CIC3 3/31 28.8.2020 Kilpailukeskus Lupin FI CIC3 2/31 13. - 15.11.2020 Orange Wood Ranch CA CIC4 1/3 KERJ-Cup Sijoitukset 31.1.2021 Haltiasalo FI CIC3 1/4 Maastoesteet MEJ Pvm Järjestäjä (maa) Luokka Sijoitus 27.9.2020 Orange Wood Ranch CA 100cm - 120cm 1/4 |
Pvm Järjestäjä (maa) Luokka Palkinnot Tuomari
16.7.2020 Safiiritiikerin Kilpailukeskus NJ Piirretyt; Hevosorit SA, irtoSERT* Terhi (VRL-01403)
7.8.2020 Kurjenpesä FI NJ Piirretyt; Hevosorit SA, irtoSERT* Lissu T. (VRL-12701)
19.8.2020 Sumulahti FI NJ Muu kuva; Digityö KM, EM: tekniikka¹ Tuulia
24.10.2020 Storywoods FI NJ - Harvinaiset orit; Rakenneluokka EO-sert* Jutta
1.11.2020 Metsätalli FI PKK - Muu kuva; Halloween aiheinen tai synkkä kuva KP, EM: yksityiskohdat² Jassu L. (VRL-08942)
8.11.2020 Ljóma FI NJ - Piirretyt harvinaiset lämminveriorit SA, irtoSERT* Miia Maria
3.1.2021 Aihkian vaellustalli FI PKK - Muu kuva: hämärän aikaa KP Marjahilla (VRL-14810)
9.1.2021 Zen LV PKK - Muu kuva: omassa elementissään KP, EM: yksityiskohdat³ Pölhö (VRL-01436)
28.2.2021 Encore FI PKK - Harvinaisille hevosille ja poneille EO-sert Aksu (VRL-00164)
Kommentit
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
|
1) "Taustassa käytetty tekniikka luo syvyyden tunnelmaa, kauniit värit."
2) "Tässä kuvassa on niin paljon yksityiskohtia, että minun on vaikea päättää, mistä aloittaa! Koko kuva on jätetty teräväksi, mikä toisaalta sopii piirroksen levottomaan olemukseen. Rekvisiittaan ja hevosen varusteisiin on käytetty ihailtavan paljon aikaa ja vaivaa. Hevosen ja ihmisen asennot ovat vaativia, mutta tarkkaan ja harkitusti toteutettuja. Värimaailma on upean synkkä, mutta taustalla olevan pellon olisi voinut jättää ehkä aavistuksen tummemmaksi, nyt se näyttää olevan eri valaistusolosuhteissa muuhun kuvaan nähden."
3) "Tässä kuvassa riittää katsottavaa! Hevosen rakenteessa on hieman kohtia joihin katse kiinnittyy, mutta kokonaisuutena tämä kuva on KP:n arvoinen, sopiihan se myös luokan teemaan hienosti. VÄrimaailma on kiehtova. Varsinkin esteen valot ovat upeat, taiten tehty yksityiskohtia. Taivas on eeppinen, ehkä hieman jo ylitseampuvissa määrin. Ratsastajan kasvoihin olisin kaivannut varjostusta, nyt ilmettä ei oikein ohuen viivan vuoksi näy. Huiskuava häntä lumoaa tarkalla toteutuksellaan."
|
Villit kilpailut
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
25. - 26.7.2020 Mandelbacke FI-01 (Power Jump 2020) Esteratsastus Grand Prix 160cm 18/40 (0-20vp)
22.8.2020 Käkiharju FI (Kisaviikonloppu) Kouluratsastus VaB 13/26 (66,429%)
23.8.2020 Käkiharju FI (Kisaviikonloppu) Esteratsastus 120cm 4/24 (0,0vp)
10.10.2020 Helmipuro FI (Estekisat) Esteratsastus 90cm - 110cm 5/8
29.10.2020 Ansamaa FI (Harwest Moon Show) Esteratsastus 140cm 4/6 (8vp)
15.11.2020 Metsätalli FI (Villit tuotoskisat) Kouluratsastus HeA 1/14
12.1.2021 Valeriana FI ( Rastastuskilpailut) Kouluratsastus VaB 13/18 (59,200%)
13.1.2021 Valeriana FI ( Rastastuskilpailut) Esteratsastus 140cm 4/12 (0vp)
30.1.2021 Sysälä FI (Tammikuun kilpailut) Kouluratsastus VaB 4/7
31.1.2021 Sysälä FI (Tammikuun kilpailut) Esteratsastus 120cm 2/8
31.1.2021 Sysälä FI (Tammikuun kilpailut) Maastoesteet 100cm 3/4
6.2.2021 Aihojoki FI (Freeze Frame) Esteratsastus 150cm 1/21 (0vp)
7.2.2021 Aihojoki FI (Freeze Frame) Kouluratsastus VaB 5/29 (72,500%)
14.2.2021 Orange Wood Ranch CA (Ystävänpäivän värinäyttelyt) Näyttelyt Uljas musta KM: Erottuva nimi
18.2.2021 Le Château Enchanté FR (Avajaiskilpailut) Kouluratsastus VaB 2/10 (75,357%)
Cup kilpailut || Kausi 2021
|
Storywoods Dressage Cup || Kouluratsastus - VaB || Talvi 2/2021
7.2.2021 - 1. Osakilpailu || 1/19 (83,571% | 10p) 14.2.2021 - 2. Osakilpailu || 1/13 (81,071% | 10p) 20.2.2021 - 3. Osakilpailu || 8/16 (67,857% | 3p) 28.2.2021 - Finaali || 4/9 (66,429% | 7p) -> Lopullinen Ranking 1/24 (30p) Kalla Cup - Auburn Estate || Esteratsastus - 160cm
26.2.2021 || 1. Osakilpailu - Pisces || 7/15 (0/4 vp) |
Kalla Cup - Auburn Estate || Kenttäratsastus - CIC3
19. - 21.2.2021 || 1. Osakilpailu - Pisces || 2/24 (52,6 vp) 19.2.2021 || Koulukoe - 19/24 (65,71%) 20.2.2021 || Hallimaastoestekoe - 2/24 (1,2vp) 21.2.2021 || Rataestekoe - 3/24 (0vp) Kalla Cup - Auburn Estate || Kouluratsastus - VaB
27.2.2021 || 1. Osakilpailu - Pisces || 5/28 (69,600%) |
Ruusukelipasto & Tavarakaapisto
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
|
|
|
|
|
|
|
Tuotokset
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
Livahdin sisälle traileriin tervehtimään hevostani. Loge seisoi tapansa mukaan liikkumatta paikoillaan, melkein unenomaisesti, ja lepuutti toista takajalkaansa. Ori oli pitkän kisauransa aikana tottunut jos jonkinmoiseen reissaamiseen, joten parin tunnin kotimaan matka ei ollut oriille mitään. Taputtelin hevosen hereille samalla kun keräsin tavaroita kassiin.
Minulla olisi vajaa tunti aikaa saada ori esittelykelpoisiksi, ja vaikka olinkin tehnyt suurimman osan työstä kotosalla ennen lähtöä, aina olisi paranneltavaa. Logen talvikarvapeite oli paksua ja helposti irtoavaa, enkä oikein tuntunut saavan sitä kiiltäväksi sitten millään. Joutuisin epäilemättä harjaamaan hevosen uudelleen lävitse, ennen kun edes kehtaisin viedä sen näytille tuomareiden arvostelevien katseiden alle.
Tuomarikommentti
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
"Teksti tuntui seikkailevan vähän sivuraiteille, mutta tempaisi hyvin mukaansa ja eteni sujuvasti. Tuomari pystyi hyvin samaistumaan tekstin kertojan tuntemuksiin ihmisten tai etenkin lasten kanssa toimimisesta eikä tekstin pituus haitannut yhtään, vaikka alkuun nelisivuinen docs-tiedosto vähän kauhistuttikin. Sujuvaa tekstiä, jota oli ilo lukea!" - Naella (VRL-12320)
Uuden vuoden lupaus part 2
Kuuntelin toisella korvalla valmentajani Laurin teräväsanaisia ohjeistuksia samalla, kun heittelin varusteita Logen päälle. Ilmeeni oli kireä, ja mielialani sitäkin kireämpi. Heti alkuvuodesta olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni treenien suhteen. Valmentajan hankkiminen ei ollut tullut kuitenkaan helpolla, sillä kukaan tarjoutuneista ei tuntunut sopivan juuri meille. Olin päätynyt Lauriin melkein pakosta; vaihtoehdot hupenivat nopeasti ja minulla alkoi olla kiire, sillä kisakausi piti saada polkaistua mahdollisimman nopeasti käyntiin. Niinpä olin joutunut tyytymään tähän tarkkasilmäiseen nyrpeään mieheen.
Tuomarikommentti
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
"Pakko sen verran kommentoida tekstiä (kun kummatkin tekstit lukeneena) että vaikka tehtävänannollisesti ei oltu ihan justiinsa siinä, mutta oli kyllä ihan pirun mielenkiintoiset tekstit, joita oli mukava lukea, varsinkin kun KERJ Cupin tekstin jälkeen pääsin vähän sisälle hahmoon tämän ERJ Cupin tekstissä! Sun kirjotutyyli on uskottavaa ja osaat kuljettaa tekstiä hyvin ja yksityiskohtia, tekstin tehokeinoja, käytät kans hyvin! Keep it goin'!" - Alaera (VRL-13283)
|
Haltiasalo KERJ-Cup || 31.1.2021
Uuden vuoden lupaus part 1Kello näytti jo lähempänä ilta kuutta kun vetelin viimeisimpiä heinänkorsia nättiin kasaan tallikäytävällä. Ulos oli ehtinyt laskeutua rauhallinen pimeä hiljaisuus, mutta pian se rikkoutuisi kun ihmiset suuntaisivat pihoille juhlistamaan vaihtuvaa vuotta. Nautin siis täysin rinnoin viimeisistä hiljaisista kymmenminuuttisista.
Tallirakennus oli ollut lähes aamusta lähtien autiona, mitä minä olin tietenkin päässyt käyttämään hyväkseni; kokonainen päivä aikaa ratsastella täysin tyhjässä maneesissa ilman huolta siitä, että satunnaiset vierailijat saisivat keskittymiseni herpaantumaan. En tiennyt pitikö minun olla iloinen tästä harvinaisesta tilaisuudesta, vai tuntea sääliä itsenäni kohtaan kun minulla ei ollut sen erikoisempia suunnitelmia vuoden viimeiselle päivälle. |
Tarinaluokka CIC3 || 1. sija.
|
Sanottua
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
"Ai mikä ihana yllätys ja aamun piristys oli tämä tarina!
Kirjoitustyylisi on kaunis, niin rauhallinen ja silti etenevä ilman, että mitään on liikaa tai liian vähän - toisin sanoen hyvin tasapainoista tekstiä, jota on miellyttävää ja helppoa lukea!
Se, että olet tarkka yksityiskohdissa (esim. Dewnin inho kännyköihin, poolokausi) on mahtavaa. Ja kirje englanniksi, wheeee! <3" - Alexiina C. (VRL-02207)
|
Seisoin Logen kanssa Valkisalon ison kilpakentän reunoilla tarkkailemassa ratsukkoa, joka hyppi juuri kentälle rakennettua rataa laskelmoidun tarkasti ilman suurempia ongelmia. Esteitä oli tusinan verran ihan joka lähtöön. Ne oli aseteltu kentälle niin, että radan loppuosuuden oli tarkoitus olla ratsukoille ehdottomasti haastavin.
Fiia Nolvi ratsasti juuri viimeisimpiä esteitä mustanruunikolla puoliverisellään. Ensiaskelmillaan orii oli tuijottanut jouluvaloilla valaistuja puomeja epäilevästi, kuin mietiskellen pitäisikö sen oikeasti alentua hyppimään tuommoisia epämääräisyyksiä. Pystyin näkemään tänne asti kuinka ori veti turpansa luonteenomaisesti nyppyrään kertoakseen kaikille ettei tämä nyt ollut ihan sen mieleen, ja sekös minua vähän naurattikin. |
Tarinaluokka 140cm || 1. sija.
|
Tuomarikommentti
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
"Hivenen erilainen, erottuva lähestymistapa ja muutenkin persoonallinen, erottuva tarina. Kertojan persoona välittyy hienosti niin ajatusten, käytetyn kielen kuin toiminnan kautta. Jouhevasti ja luontevasti etenevä teksti, takauman erottaminen kursiivilla on erinomaisen toimiva ja selkeyttävä tehokeino. Ehyt, huolellisesti mietitty ja kasattu kokonaisuus, vähän erilaisia syitä ja seurauksia kilpailupäivälle!" - Lissu T. (VRL-12701)
Déjá vu
Seisoimme Logen kanssa nätisti keskellä Orange Wood Ranchin ulkokenttä, ja odottelimme että katsomon yläkerrassa olevaan juontajankoppiin kylmää ilmaa paenneet tuomarit antoivat meille merkin aloittaa. Loge asteli kärsimättömästi paikoillaan. Vetinen kenttä ei tainnut kovinkaan olla hevosen mieleen, eikä sitä auttanut myöskään se, että kylmä merituuli toi mukanaan hentoa sadetta, josta ei voinut päätellä oliko kyseessä lunta vai räntää.
Viime kerralla taisi olla aikamoinen koiranilma, muistelin. Rankat sateet ja ukkostakin oli ollut ilmassa. Tällä kertaa kylmä viima ei kuitenkaan onnistunut tallomaan kohonnutta mielialaani. Päinvastoin, olin varsin innoissani. Viime kuun aikana suorituksemme olivat nousseet kohisten niin treeneissä kuin kilpailuissakin, jopa sen verran, että olin uskaltautunut ilmoittaa meidät vähän vaativampaan luokkaan kuin olimme Logen kanssa tottuneet.
Jatka lukemista…
Napakka koputus lasissa palautti minut takaisin maan päälle. Tuomarit olivat löytäneet paikkansa kopissa ja odottelivatkin meidän aloittamistamme hieman kärsimättömän näköisinä. Hups. Vedin silinterin päästä ja kumarsin syvään tavan mukaan. Väläytin heille vielä pahoittelevan hymyn kun annoin Logelle merkin lähteä liikkeelle. Musiikki pärähti soimaan taustalla.
Kannustin oriin tahdikkaaseen raviin. Loge polki maata tarmokkaasti, ja sen korvat liikahtivat kuuliaisesti minua kohti aina kun annoin sille merkkejä. Ilmassa oli jännityksen tuntua. Pian jouduin myöntämään myös itselleni että kyllä, tämä tunne jonka tunsit oli hermostuneisuutta, mutta hyvällä tavalla, sillä se sai minut olemaan extra tarkka liikkeissäni ja kuuntelemaan itse hevosta herkemmin.
Vaativa A luokka oli nimensä mukaan varsin vaativan tuntuinen. Tusinan uusien liikkeiden lisäksi jouduin käyttämään myös kahta ohjaa, eikä minulla ollut tarpeeksikaan niin paljoa harjoittelua takana että olisin tuntenut oloni täysin mukavaksi niiden kanssa. Loge tuntui kuitenkin herkältä ja vastasi viipymättä jokaiseen apuun jonka annoin. Se nosti mukavasti itseluottamustani.
Kaikki tuntui menevät yllättävän hyvin, eikä puolikas laukkapiruettikaan tuottanut ongelmia. Laukkapiruetti, maistelin sanaa mielessäni samalla, kun mieleeni alkoi tulvia muistoa menneestä ajasta.
"...tason hevonen suorittaa hallitusti myös laukanvaihdot joka kolmannella tai neljännellä askeleella, puolipiruetin laukassa sekä käynti- Niki, kuunteletko sinä edes?"
"En!" Huusin huolettomasti ja virnistin vielä perään kun laukkasimme kentällä valmentajamme ohi. Ville pyöräytti silmiään I'm so full of your bullshit- tyylisesti eikä se jäänyt minulta huomaamatta, eipä siinä, hän kuuluttaisi sen vaikka koko maailmalle jos se saisi minut käyttäytymään edes hiukan paremmin. Virnistin uudelleen. Turha toivo.
"No nyt ois hyvä hetki alottaa. Enää ei riitä että sokaisette tuomarit kootulla laukalla kentän ympäri ja omahyväisellä virneellä naamallasi, vaikka ihmettelen vieläkin miten se on tähän asti toiminut-"
"Ai, onko naamani mielestäsi niin komean näköinen?" Heitin kiusoittelevan kysymyksen miestä kohden kun hidastimme laukkapyrähdyksen päätteeksi kävelyyn.
Ville kohotti huvittuneesti kulmakarvojaan. "En minä niin sanonut." Hän harppoi kentän poikki meidän vierellemme ja nappasi ohjista kiinni kuin varmistaakseen ettemme lähtisi karkuun. Enhän minä ikinä. "Mutta kuten aikaisemmin jo kerroin, vaativa a:han tarvitaan jo paljon enemmän taitoa hallita hevonen mitä sulta ei vielä löydy- Ja ennen kun aloitat," Ville keskeytti napakasti aukoessani suuta, "tiedän et tää ei oo tasoanne vaan siitä, että harjoittelisitte edes vähän enemmän kuin on tarvetta ei oo haittaakaan. Hemmetti, saattaisit jopa oppia jotain prosessissa", hän lopetti pistävästi.
Villen huomautus oli pahimmillaankin vain hyväntapaista kiusoittelua, mutta se estänyt minua avaamasta suutani järkyttyneenä ja teeskentelemästä loukkaantunutta. Miehen omahyväistä virnettä kasvoilla oli vaikea sivuuttaa, ja se sai minut tuntemaan lämpöä sisälläni. "Brutaalia," henkäisin.
Ville kohautti ohimennen olkapäitään, vaan sitten häneen ilmeensä muuttui totiseksi ja äänestään hävisi kiusoitteleva sävy. "Luoja tietää, sinulta löytyy kykyjä jos vaan ite päätät haluta, ja Loge heittäisi vaikka kuperkeikkaa jos se tekisi sut tyytyväiseksi." Mies taputteli oriin tummaa kaulaa samalla kun tarkisti kankikuolaimien olevan kunnolla paikoillaan. Kahteen kuolaimen eri kohtaan kiinnittyneet ohjat toivat uutta ohjastuntumaa koko hommaan, eikä se tehnyt ohjien tunnusta yhtään tutumpaa käsissäni. Ville nyökkäsi hyväksyvästi. "Tosin välillä tuntuu et siun jalkoihin heittäytyy yhtä lailla niin hevoset kuin ihmisetkin silloin kun sinä niin haluat." Hän lisäsi vielä latteasti. Pidin hymyni peruslukemilla.
"Entä sinä?" Kysyin, ennen kuin ennätin pysäyttää itseni. Osaksi se oli vain kiusoittelua, niin kuin koko tähänastinen keskustelumme, mutta pieni osa minussa oli oikeasti utelias. Toimiko se? Ville ei kääntänyt katsettaan uralta, vaan ohjasi meidät pitkin kentän pitkää sivua jossa pysäytti meidät haluamaansa paikkaan. Sitten hän murahti silmiään pyöritellen "et tiedäkkään", ja läimäytti kämmenensä polveani vasten osoittaakseen että nyt riitti pelleileminen. Kohensin oitis ryhtiäni satulassa, jättäen hänen vastauksensa epäilemättä myöhemmälle.
"Mutta nyt keskitytääs itse asiaan. Ette oo tainneet vielä tarvita piruetin opettelemista aikaisemmin eiks niin? Perusideanahan on..." Kuuntelin Villen ohjeistusta keskittyneesti. Vaikka minulla ei varsinaisesti ollut minkäänlaista aikomusta kilpailla vaativimmissa luokissa se ei vähentänyt hitusenkaan haluani opetella uusia asioita kunnolla. Niinpä olin aktiivisesti mukana osallistumassa kun Ville asetti jalkani ja käteni milloin mihinkin asentoon samalla selittäen, mitä milloinkin piti tehdä.
Teoriassahan piruetin tekeminen ei ollut hankalaa. Käytännössä jouduin alituisesti olemaan tietoinen painopisteeni sijainnista, jalkojeni rytmikkäästä ohjastamisesta sekä nyrkkieni puristavasta otteesta ohjissa. Kaikki tämä säätäminen tuntui loppujen lopuksi olevan Logelle liikaa, sillä yllättäen se otti nopean laukka-askeleen sivuun, jolloin menetin tasapainoni ja tömähdin kylki edellä kentälle. Samalla Villen ote suitsissa lipesi ja Loge lähti laukkaamaan päätään viskellen kentän toiseen päähän.
Nousin nojaamaan kyynärpäitteni varaan. "Luulen, et piruetit ei oo myöskään Logen mieleen," hymähdin, ja jäin katselemaan kuinka Ville hölkkäsi närkästyneen hevosen perässä kunnes viimein nappasi tämä ohjista kiinni.
Nojailin käsieni varassa hiekalla vielä silloinkin kun kaksikko käveli luokseni. Loge luimisteli edelleen, mutta käveli säyseästi toisen perässä. Ville ei näyttänyt olevan moksiskaan tästä keskeytyksestä. Hän katseli mietteliäästi minuun. "Ongelmana on ennemminkin se, et siun ohjeet eivät ole yhdenmukaiset. Jalkasi sanoo eteen ja kätesi taakse, ja koko muu kehosi on vain hiljaa." Mies selitti ojentaen samalla kätensä minulle.
Tartuin hänen tarjottuun kämmeneensä kiinni, mutta sen sijaan että olisin kiskonut itseni ylös vedinkin Villen mukanani alas. Hän päästi yllättyneen äännähdyksen menettäessään tasapainonsa. Mies horjahti päälleni mutta otti alastulon vastaan vapaalla kädellään, joten hän ei aivan tippunut syliini niin kuin olin suunnitellut.
"Voisimme keksiä muuta tekemistä ´käsille, jaloille ja muulle keholleni´."
Yllätyksen tuoma hohto katosi nopeasti hänen silmistään.
"Mitä tarkoitat? Mikä muu voisi olla hauskempaa kuin treenaaminen?" Hänen äänessään tihkui raskas sarkasmi, ja hän jatkoi nopeasti "äläkä edes kuvittele vastaavasi." Hymyilin hänelle viattominta hymyäni. "Et muuten koskaan vastannut kysymykseeni," lisäsin perään.
Ville näytti ensin hämmentyneeltä, sitten mietteliäältä ja lopuksi hänen kasvoillaan käväisi epäilyksen hiven, skeptisesti tuijottaen. "Onko naamani mielestäsi komean näköinen?" selvensin. Ville katsoi suoraan silmiini ja yllätyksekseni tuntui oikeasti pohtivan asiaa. Hetken päästä hänen naamalleen levisi viekas hymy. "Tell you what. Kun te teette täydellisen laukkapiruetin, kerron vastaukseni," hän kertoi hymyillen.
Tuijotin hetken miehen lämpimiä kasvoja kuin punniten, oliko kaikki se vaiva tosiaan tämän arvoista. (Tietenkin!) Hetken kuluttua työnsin Villen sivuun jotta pääsin hyppäämään jaloilleni, ojensin hänelle käteni avuksi, ja vedin miehen pystyyn virnistellen. "Mitä me sitten vielä odotamme?"
Muisto haihtui mielestäni miltei yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin, osittain siksi että yritin epätoivoisesti sitä mielestäni pois ravistaa. Yritys tuntui turhalta. Vaikka eihän siitä ollut kulunut vielä vuottakaan, muistosta tuntui olleen vähintäänkin ikuisuus.
Lopulta annoin itselleni luvan surra kaikkia niitä menetettyjä hetkiä, joita en ollut tohtinut tähän mennessä ajatella ja vihasin itseäni siitä hitusen enemmän. Mieleeni alkoi tulvia muistoja muistojen jälkeen, yksi toistaan huonompia, aivan sinne aikoihin saakka milloin en edes ollut vielä Villeä tavannut, ja silloin saatoin jo tuntea kuinka muistojen lisäksi mieltäni alkoi kalvaa myös tuttu pelko.
Loge taisi tunnistaa muutoksen kehonkielessäni, sillä sen laukka alkoi tuntua jäykältä ja töksähtelevältä, eikä yhtään tavanmukaisen sulavalta. Laukanvaihdot eivät menneet yhtään sen paremmin. Pienen pelon keskellä kirosin itseäni kovemmin.
Vaikka tiesin että katastrofia ei ollut vielä tapahtunut eikä välttämättä tulisi tapahtumaankaan, en voinut kuin tuntea jännityksen ja pelon sekoittavan ajatuksenkulun pääni sisällä. Yritin hätäisesti tyhjentää mieleni, rentouttaa lihaksiani, oikeastaan mitä vain että ajatukset palautuisivat takaisin nykyhetkeen, mutta vellova odotuksen tunne piti minusta tiukasti kiinni ja minä puolestaan puristin Logen kylkiä tiedostamattomasti lujempaa. Jalkani alkoivat pian krampata.
Loge otti muutaman hermostuneen raviaskeleen, mutten edes huomannut sitä. Hengittäminen alkoi tuntua työläältä, näkökenttäni sumealta ja kaiken lisäksi pahanolon tunne valtasi minut. Menin kouluohjelman loppuosuuden täysin autopilottina, luojalle kiitos siitä että olimme jo aivan loppusuoralla. En ollut varma olisinko pysynyt satulassa yhtään kauempaa kuin oli tarve.
Musiikki lakkasi ja me pysähdyimme keskelle kenttää. Unenomaisesti tein pienen nyökkäyksen päälläni, koska en uskonut pystyväni tekemään suurempaa elettä oksentamatta. Usutin hevoseni hätäiseen raviin ja ravasimme pois ihmisten katseiden alta. En kuullut heitä, enkä sen paremmin nähnytkään.
Ravasimme pihan läpi aina tallirakennuksen taakse, tai niin ainakin toivoin tehneeni. Lopulta pysäytin oriin lujin ottein kun olin varma ettemme olleet enää kenenkään näköpiirissä ja hyppäsin kiireesti alas satulasta. Kuin ihmeen kaupalla tärisevät jalkani pitivät minut pystyssä maahantulon aikaan. Kyykistyin alas ja pistin kylmänhikisen naamani polviani vasten, pinnistellen hengittämään syvemmin. Haukoin ahnaasti henkeä.
Puristin käsiäni nyrkkiin niin lujaa, että tunsin kynsieni painautuvat kivuliaasti ihoa vasten. Kipu oli hyvä, se palautti minut takaisin maan päälle. Olisin kironnut seitsemää helvettiä jos olisin suinkin voinut, mutta kaikki keskittymiseni meni tasoittuvaan hengittämiseen.
Sydämeni sykki kiivaasti rinnassani. Inhosin sitä tunnetta ylitse kaiken...
1413 sanaa
Poriseva Papupata
Lauantai lähti liikkeelle leppoisasti, lumen lakeus lähiöllä loistellen. Loge laukkasi laitumella lennokkaasti, lahjakkaat liikkeet lumoten. Lyyrapyrstöinen lapintiirakin lensi lähettyviltä löytyvän lehmuksen liepeillä lauleskellen, lähiö lehdetön. Lumihiutaleet lipuivat laiskasti lähimaille.
Liikuin levottomasti laitumen laidalla. Loputon luulo lannistumisestani lamautti lihakset. Loge lähestyi laskelmoiden, lopulta lojaalisti luottaen, loimi loskasta likaisena. Läimäytin lämminveristä lempeästi lämpimille lavoille. Lässytin luontevasti leperrellen latinaksi, lesettä leipäpussista lusikalla Logelle lapioiden. Laitumen laidalla lymyili lokaali lauma lähes liikkumatta luimistellen.
Logen läheisyys lohdutti lämpimästi. Luulin luovuttaneeni, luopuneeni lauantain lähdöstä lopullisesti. Lopettaa leikki lyhyeen, liian lähellä loukkaantumista. Lupasin lähteä liikkeelle lamaantumatta, laukata labyrintin loppuun luovuttamatta.
Lähtö lähteä lipui lumen lailla lakkaamatta lähemmäksi, laitumella lorvailu lähestyi loppuaan. Lopulta luovutin lannistuneena. Lähdimme lampsimaan leirintäkeskukseen lähes liidunvalkeana. Levottomuus lietsoi luonnottomasti lävitseni.
116 sanaa
Could you repeat that...?
The last day of the weekend started as clear and chilly as it was still quite early in the morning. The stables were dead and quiet, no one had started doing their mourning routines yet. And then there was I, standing in the middle of the manége, staring at jumps some stable boys had managed to get together the day before. It was a simple course of low jumps, made for the participants to warm up before the actual competition later today. Simple. Easy. And yet for some reason I couldn't get myself to climb on the saddle.
Loge was standing next to me, calm and waiting. His big fluffy ears were sharply pointing upwards and impressive brown eyes were looking eagerly over the course in front of us, though he didn't dare to make a sound.
Jatka lukemista…
I was feeling anxious and tiny bit of nausea, and by the looks of it Loge was starting to sense it too. It wasn't the jumps really. Those were something we had done hundreds of times together. No, it was those thoughts that had slowly started crawling their way back to the surface, all the way from friday when we had done our dressage partition. All those memories that I'd rather have forgotten were now making me feel utterly and completely useless.
It was pathetic, I had to admit. Because what kind of an horseman couldn't get his ass up on a horse and ride the damn course? I felt paralyzed every time I tried and I beat myself for it. Loge didn't need this sorry excuse of a rider to-
"You know, those jumps won't disappear no matter how hard you keep glaring at 'em," someone said in a low voice. I jolted in surprise, twirled around and felt rush of embarrassment crawling on my skin. How long had I been standing here like a goddamn statue? "I wasn't glaring at anything," I murmured under my breath while casting curious looks at the strangers appearance.
From what I could see the man in question was close to his 30's with wavy blond hair and a beard that covered half of his face. He wore a weird looking hippie shirt with blue jeans that oddly complimented his slim form. The man was casually leaning against the edge of the auditorium, wore a slightly tilted cowboy-like hat and had a lazy smile plastered on his face. "No? That's one hell of a resting face then." His remark made me scoff which only seemed to widen his own smile. "What do you want?" I asked the stranger, feeling slightly defensive of the whole ordeal.
"To see you two perform those jumps," the man said sharply. "Your horse sure does look willing, so are you gonna?" I quickly glanced at Loge, almost wishing he would be just as unwilling as I was. But of course it was just like the stranger had said. Loge was getting more anxious by the minute, making some side-steps and all that. I threw another nasty glance at the blond, hating the fact that he indeed was right.
So, back to the task right? Right. How hard could it be?
I got myself almost convinced by the time I sat in the saddle. And then I was staring at the jumps and could feel my body starting to tense up in oh-so familiar manner. Cold sweat trickled down my face. My knuckles were getting somewhat white from squeezing Loges reins too hard. And then this dulling pain in my left shoulder came crashing down.
I was shaking. Not quite as much as in my past experience, but it was still noticeable. My breath was getting shorter as well. That was the moment when I bolted off of Loge.
While still aware of the strangers presence by the side, I bit back the increasing feeling of nausea that tried to take over. It took me about half a minute to calm my breath and finally acknowledge the unnerving feeling of being stared down. This was humiliating! I should just ignore the blond dude and get the hell out. I should have, hell, no one would have blamed me for it. But when my blue eyes met his grey ones there was no laughter or mockery being seen. Pity? Maybe, but more than that I could have sworn I saw flicker of understanding and I- I... Ah fuck.
"I've got nothing to prove to you," I snapped at him defensively while walking closer, Loge feeling docile and following closely behind. The man held both of his hands up in the air as a sign of yielding. "No you don't, but you got everything to prove to yourself."
What? "The hell does that mean? You've got no idea-"
"Try me," he abruptly stopped me. I kept staring at his eyes, searching for even a crumble of proof of getting played but couldn't find any. In fact all I saw staring back at me was pure determination and seriousness. I didn't like it 'cos it made me feel weak and exposed, and yet still...
I averted my gaze. "We had an accident a few years back. I made this stupid mistake at a competition that smashed my shoulder into pieces and got him his leg broken," I began quietly. "Now I've already sorted out the problem awhile ago, it took me quite some time but I managed it. Yet sometimes there are these... moments where I get reminded of what happened in the past, like memories. Except while I stay here my mind goes elsewhere to relive it, and I can't get away. I can feel my-"
"-body paralyzed like it's shutting down. Then comes shortness of breath, tremors and nausea, until you manage to get a grip of yourself even just for a second to get away from it. But you won't, not really. Because even when you are not reliving the moment you can still feel it in the back of your head, waiting for a right time to surface. And the fear that comes within knowing that it could happen at any time? Well, there's not much worse than that," the man ended quietly. I didn't know what to say 'cos yeah, that was exactly what it was like. The hippie knew it, and he knew I knew it too.
Well shit, I thought surprised. Appearances could really be deceiving.
The blond carried on, "I had a stupid accident too, except it was worse for me. I had this absolutely breathtaking grey warmblood back in the day, Sonata I called him. He died on the scene and I was left paralyzed from waist down." The man wore a sad smile on his face. "My body took quite a while to heal, and when it finally did nothing was the same anymore. It was like my mind was utterly broken and useless. I struggled a long time with myself." I had closed the remaining few steps between us while he was talking till there was only few feet separating us. Then the blond fell silent and we were left looking at each other in growing silence.
There were no need for words because we knew each others pain. It was clear as a day in his eyes too, and briefly I wondered why I hadn't realized it earlier. "It's Dewn", the man interrupted my thoughts. Dewn, I played with the name for a second, then offered him a comforting smile and asked, "How did you manage to get better?"
"I found clarity, amongst other things. But above all I understood that in life there's only one way and it's forward. That even though we are products of our past, we don't have to be prisoners of it," came the answer. Dewn reached past me and gave Loge a few good pats on the neck. The horse observed him curiously and breathed in his smell. He was clearly enjoying the attention I had failed to give him, which made me roll my eyes in turn.
"Right well, if you fancy a beer after this-" I tilted my head towards the jumps, "then give me a shout. I recon we might find each others company rather enjoyable." But the man stilled right after, and for a second I was left wondering if I had red the room wrong.
"I'm waiting for someone," Dewn managed after a moment, but not before offering me an apologetic smile. "I don't know if I'll be able-" he started but I intercepted. "Zero expectations, we can share our war stories and lose our minds together. See where we find ourselves at the end of the day," I told him with a half-smile and Dewn answered with one of his own before taking a leave.
"Perhaps."
1465 sanaa
Tuomarikommentit
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
"Tekstissä fiilikset vaihtelivat laidasta laitaan ja niihin oli helppo samaistua. Lopussa tuli semmoinen fiilis että jos mitenkään olisi ollut mahdollista olisin todellakin halunnut antaa Nikolaille tsemppihalin."
"Mahtavasti saatu aikaan yhtenäinen tarina draaman kaarineen!"
"Tätä lukiessa joutui hieman tuijottelemaan ulkona vellovaa talvi myrskyä ja tasailemaan omia tunteita. Tarinassa oli selkeästi aistittavissa ja tunnettavissa sellainen henkinen ja fyysinen paha olo ja siinä oli hienosti myös sidottu Dewnin menneisyys Nikolain menneisyyteen molempien kokemuksien vuoksi. Kohdassa missä Nikolain kertomus vaihtuu Dewnin täydennykseen ei kertojan muutosta edes huomannut sillä se oli niin sulavasti kirjoitettu."
"On aivan pakko hehkuttaa tätä tarinaasi; miten hyvin (paitsi englannin kielellä, niin ihan tarinallisessakin mielessä) kirjoitettu!! Kuvasit niin kauniisti Dewnin, että hyvä ettei itku päässyt T_T Olisiko herroille voinut ehkä aueta tästä jonkinlainen myöhemminkin yhteyksissä pidettävä toveruus? Leppoisasta hyvä jätkä -hengestään huolimatta Dewnin todelliselle ystävälistalle on pitkä tie - jaettava trauma tosin on siinä varmasti edesauttava osatekijä. Eikä hänellä oikeastaan ole koskaan ollut ketään, jonka kanssa olisi saanut jakaa vakavan ratsastusonnettomuuden ja sen elämään loppuiäksi jättämien traumojen vaiheet. Onnettomuudesta puhuminen ei ole hänelle enää vaikeaa (vaikka totta kai aina aiheuttaa sen inhottavan tyhjyyden ja muljahtelun tunteen jonnekin vatsan ja rinnan seudulle) ja kokisi varmasti tyydytystä voidessaan ehkä auttaa jotakuta toista, joka ei vielä ole yhtä hyvin kauhuistaan ylipäässyt.
Dewn ei tosiaan ole yli vaimonsa lähdöstä, mutta life goes on. Kaukokaveruus kävisi hyvin, vaikka Dewn teknologiaa karsastaakin. Hänen isovanhempansa asuvat Suomessa, joten ehkä Nikillä ja hänellä on mahdollisuuksia tavata, jos Dewn joskus sillä suunnalla poikkeaa? Hän kun kuitenkin matkustelee mielellään. =) Ja tietysti jos Niki ja Loge osallistuvat vastaisuudessakin Orange Woodin tapahtumiin, siitä saa lisää jutun juurta! Niki tulee varmasti sopivissa kohdin vilahtelemaan Dewnin tarinoissa."
Iltahämy ja höyryävä hengitysPieni maatilarakennus oli kotoisan lämmin kun astelin iltapäivästä tallitupaan tekemään vielä viimehetken ilmottautumisen sikäläisiin kisoihin. Tuvassa kävi kova vilske. Osa ihmisistä oli paennut koleaa ulkoilmaa tänne tallin lämpimiin sisätiloihin, ja osa oli päättänyt pitää lounastaukonsa juuri nyt. Pieni pöytä olikin ahdettu täyteen pieniä hiukopaloja sekä lämmintä juomista kahvin ja teen muodossa.
Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin epäilemättä ulkona laitumella seuraamassa tiukkoja kisoja. Toinen koululuokka taisi juurikin olla alkamassa. |
Tuotosluokka HeA || 1. sija.
|
Tuomarikommentti
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
"Upea kokonaisuus kuvana ja tarinana, joka osuu nappiin kuvailemaan koleaa iltaa, mutta muuten lämmintä tunnelmaa kisapaikalla ja tallissa." - Anne L. (VRL-06858)
|
OWR Maastoestekisat || 27.09.2020
"Moro. Kuulin että oot käymässä täällä Kanadassa. Tiiän et sulla ei oo mitään syytä haluta tavata, perustellusti, mut jos sulla on hitusenkaan verran tunteita enää mua kohtaan niin tavataan. Missä vaan. Soittele. Kaipaan sinua. -Ville" Luin tekstarin kolmeen kertaan läpi. ennen kuin viestin sisältö rekisteröityi aivoihin. Hetken olin jo ehtinyt toivoa, että viesti olisi ollut Olivierilta. Viimeisin viikko, jonka olimme Logen kanssa viettäneet Kanadassa tehotreeneillä oli osoittautunut varsin antoisaksi. Eikä vain Logen edistyksen osalta, vaan myös minun mielenrauhani. Treenikuukauden viimeiseksi valmentajaksi oli valikoitunut paikallinen kovan tason estevalmentaja Olivier, jonka nokkelat sanat ja periksiantamaton luonne eivät ulottuneet pelkästään estekentille. Mies oli osoittautunut olevansa aikansa väärti sanan jokaisessa muodossa. |
Tuotosluokka 100cm - 120cm || 1. sija. - 34p/38p
|
Tuomarikommentti
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
"Voittajasuoritus tuli hyvin selkeästi esille: paljon tekstiä, loistavasti kirjoitettu ja panostettu kokonaisuus, jossa myös ainoana oli mukana piirroskuvakin! Ennestään hahmoista tai heidän tarinastaan mitään tietämättömänäkin pääsi kiinni tunnelmaan, sillä taustoja oli tuotu onnistuneesti mukaan ilman, että ne olisivat vieneet liikaa painoa pois itse kisatilanteelta. Sitä jäi ihan kutkuttamaan, että mikäköhän dilemma on Nikolain ja Villen välillä ollut? Se, että varsinainen toivotusviesti Olivierilta jäi huomaamatta, toi mahtavan pikku twistin. Sään armoilla - tekstipätkässä taas syntyi hienosti lähtöön valmistautumisen fiilis surkea sää mukaan lukien.
Upea piirroskuva! Sää pärähti aiottuakin huonommaksi juuri Nikolain ja Logen kohdalla, mutta voittomaaliin sitä silti vain rämmittiin pimeän ja märkyyden läpi! Kuvassa on jännittävä virittynyt tunnelma, jonka hevosen ja ratsastajan asento, sekä taustalla halkova salama aiheuttavat.
Eri osapuolien tuumauskirjoitustehtävässä oli nerokasta, että kaikki ajattelevat eri kielillä! Siitä plussaa! Fiiliksiä radalta -tehtävään oli panostettu perusteellisesti ja se eteni sujuvasti, jännittävästi ja viihdyttävästi. Tipu tosin saattoi loukkaantua hideouksesta! " - Alexiina C. (VRL-02207)
Valmennukset & Päiväkirjamerkinnät
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
Nikolai kutsui minut tänään katsomaan orlovravuria nimeltä Loge, pieni takaa-ajatuskin siinä oli, koska saisin käydä ihan selästä käsin liikuttamassa oria. Itseasiassa olin jo suunnitellut oriin tapaamista siitä asti kun varasin siitä itselleni varsan. Nyt varsa on jo vieroitettu ja nauttii olostaan kotonani pihatossa muiden samanikäisten kaverien kanssa. Aika näyttää minne vielä sen veijarin kanssa päästään. Kuvissa Loge näyttää varsin komealta tummanruunikolta, sen silmistä paistaa tietynlainen liekki mistä hevosissa pidän.
Tallille päästyä hyppään nopeasti pois autosta. Logen omistaja on parkkipaikalla jo vastassa. “Moikka! Kiva kun pääsit tulemaan. Tässä on itseasiassa sellainen juttu et mulle tulikin työjuttuja mitkä on pakko hoitaa nyt niinkun heti. Näytän sulle mistä löydät oriin ja sen varusteet!” Hän sanoo kiireiseen sävyyn ja johdattaa mut talliin. “Tässä on sen kamat, voidaan nostaa ne suoraa sen karsinalle. Otin sen jo valmiiksi sisään koska se saattaa olla välillä aavistuksen vaikea uusille ihmisille. Mutta kaikin puolin tosi symppis tyyppi, kyl sä sen kanssa pärjäät…” Nikolai jatkaa. Seuraavaksi sanotaankin enään kiitokset ja heipat ja hän pyyhältää pois paikalta.
Karsinassa ori ei katso vahingossa mua kohtikaan. “Kuules poika, mä kuulin juttua että tykkäät porkkanoista…” sanon lempeästi ja samalla katkaisen porkkanasta paloja kuuluvin napsauksin. Loge kääntää korvat heti pystyyn ja ottaa muutaman askeleen kohti karsinan ovea. “Ai, sä tulit pari askelta vastaan niin nyt on mun vuoro?” sanon ja avaan sen ovea ja astun sisään. Annan Logelle muutaman porkkanan ja se maiskuttelee niitä onnellisena. “Meistä pitää nyt tulla kuule kavereita, jos sun poika sitten jatkais sun jalanjäljissä” juttelen orille samalla kun puen sille riimun päähän ja laitan vetosolmulla narun kiinni karsinan kaltereihin.
Otan ensimmäisen harjan ja Loge laittaa korvat luimuun kun lähestyn sitä. “Et nyt viitsis, en mä tollaisesta ilmeestä porkkanaa ainakaan anna” sanon orille ja aloitan reippaan harjauksen välittämättä sen happamasta ilmeestä. Se heilauttaa häntää ylimielisesti ja tyytyy kohtaloonsa. Aina ei voi saada tahtoaan läpi. Harjauksen jälkeen puen orille suojat kaikkiin jalkoihin ja laitan sille satulan selkään. Satulan laittaminen saa taas aikaan jalan poljentaa mutta Logen rauhoittuessa annan sille muutaman pienen porkkanan palan. Vielä suitset päähän ja nappaan juoksutusliinan karsinan telineestä käteen.
Suuntaan Logen kanssa aidatulle kentälle. Kaikesta lumesta huolimatta kentän pohja vaikuttaa pitävältä ja sopivan joustavalta. Talutan oria alkulämmittelyksi jonka jälkeen suuntaan sen kanssa keskelle kenttää. Haluan mielenkiinnosta juoksuttaa sitä ensin liinassa että näen sen liikkeet, sekä samalla vähän sen luonnetta miten se työskentelee ihmisen kanssa. Annan sille liinaa ja ensimmäisenä se unohtaa olevansa kiinni ja yrittää pyyhältää suoraa kentän porttia kohti. Kiristän liinaa että ori muistaa olevansa töissä eikä pakomatkalla. Tämän huomattuaan se siirtyy käyntiin ja jatkaa kävelyä sopivan kokoisella ympyrällä. Kannustan orin raviin ja se ravaa alkuun melko reippaaseen vauhtiin. Yritän rauhoittaa ääniavuin hieman orin tahtia. Pikkuhiljaa se rentoutuu ja ravissa on sopiva terävä rytmi. Nostan laukan ja ori taas menee alkuun melko reippaaseen tahtiin mutta tasaantuu taas takaisin kuulolle kun pahimmat puhdit on juostu pois. Toistan saman vielä toiseen suuntaan liinassa.
Juoksutuksen jälkeen jätän liinan aidan päälle lepäämään ja talutan Logen selkäännousu jakkaran luo. Ori on melko korkea, ja minä taas melko lyhyt, mutta onneksi se seisoo kiltisti paikallaan kun kampean itseni kyytiin. Selässä annan sen alkuun kävellä ja teen ihan yksinkertaisia pysähdyksiä, peruutuksia ja käännöksiä. Loge on todella herkkä ja vastaa apuihin ilman viivettä. Tykkään että se on todella nöyrä ja miellyttämisen haluinen mutta samalla siitä huomaa että se on tarkka ja reaktiivinen ja vaatii oikeaoppista apujen käyttöä.
Nostan Logella ravin ja aluksi se nostaa hieman päätään närkästyneenä koska jään aavistuksen liikkeessä jälkeen, sillä on todella erilainen liikerata kuin mihin olen normaalisti tottunut. Ravissa teen pohkeenväistöä ja siirtymisiä, ori kuitenkin tuntuu aavistuksen tylsistyvän joten siirrän sen laukkaan. Laukassa se menee alkuun aavistuksen pitkänä ja turhan reippaasti, tämä tosin ei varsinaisesti ole hevosen vika vaan kesti hetki että pääsen itse istumaan tarpeeksi syvälle satulaan ja sain laukan pyörimään puhtaan kolmitahtisesti ja kootummin. Laukan jälkeen tein vielä kevyet loppuverryttelyt.
Loge oli todella miellyttävä ratsastaa mutta huomasin kyllä itsestäni että olisi vaatinut useamman kerran mennä orilla että olisit päässyt siihen kunnolla käsiksi. Kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin miellyttävä ja etenkin positiivinen kokemus. Loge on kuulemma omiaan esteratsastuksessa joten voisi olla vielä mahtavampi fiilis jos olisin niitä kokeillut mutta ehkäpä ensi kerralla kun omistajakin on paikalla. Kyllähän oriin kilpailukalenterissa olevat meriititkin puhuvat puolestaan.
Tallissa harjaan vielä Logen reippaasti ja pyydän tallityöntekijää näyttämään oriin oman tarhan. Se ehtii olemaan vielä hyvän tovin ulkona ennen iltatallia. Loge menee ulkona heti piehtaroimaan eikä vahingossakaan vilkaise mua kohti. Vasta kun se näkee että heittelen porkkanan palasia sen portin viereen se kävelee laiskasti syömään ne. On kyllä mielenkiintoinen hevonen, varmasti juuri sellainen yhden ihmisen kaveri. Jokin tietynlainen mystisyys oriissa kiehtoo mua kovasti. Kello on mennyt nopeammin kuin huomaankaan ja on jo aika lähteä kotimatkalle.
766 sanaa
19.1.2021 Valmentaja || Kitty Loop (VRL-02207)
Viimeksi, kun näin Logea ja Nikiä, oli syksy ja aiheena mäissä laukkaaminen sekä tukkiesteet. Parivaljakko jäi elävästi mieleen. Niki oli ehkä vähän tosikkomainen, asiat viimeisen päälle tekijä, joka otti jotkut mun lotkautukset liiankin kirjaimellisesti. Loge taas toisaalta oli Erikoinen Hevonen, jollaista ei kerran kohdattuaan unohda: ylpeä, mutta järkevä; vahvatahtoinen, mutta yhteistyökykyinen.
Odotin siis innolla tulevaa estevalkkaa. Nikin mukaan kisoissa oli tullut kierreltyä ja useammissa valmennuksissa käytyä sitten meidän viime kohtaamisen. Ehkä mä kuvittelin, ehkä en, mutta Logella näytti olevankin enemmän lihasmassaa. Se oli muutenkin huippukunnossa. Niki oli rennompi kuin viime kerralla, hymyilikin enemmän ja osasi jopa nauraa parille mun puujalkavitsille ottamatta niistä sen enempää itseensä (tiiän, että sanon joskus asioita, mitkä olisi voinut jättää sanomatta, mutta hei – ei mua koskaan tarvitse niin tosissaan ottaa!).
Loge ravasi lämmittelyssä niin pitkin askelin, että siinä kohtaa orlovravurius kyllä tuli ilmi. Tykkäsin heti miten Niki antoi sen tehdä eikä yrittänyt heti ottaa kontrollia. Yhdessä kentännurkassa oli Logen mielestä jotain epäilyttävää, joten siinä seisottiin hetki, eikä Niki kokenut tarvetta pakottaa Logea heti liikkeelle. Hetken päästä se pyysi orin takaisin raviin ja yhteisymmärrys löytyi ilman, että tilanteesta tuli mitenkään päin show.
Mulla oli mielessä, että valmennuksessa tehtäisiin paljon vaihtelevia teitä sekä laajoja isoja kaaria, että tiukkoja mutkia. Se käynnistäisi Logen ja Nikin aivot sekä toimisi hyvänä horisontaalina verryttelynä hevosen lihaksistolle. Asettelin kahden ympyrän mukaisesti eri kokoisia esteitä. Ympyrät yhdistyi keskeltä ja kahdeksikon keskelle laitoin pelkän maapuomin – tarkoitus olisi, että rytmi säilyisi niin, että puomin yli laukattaisiin laukanvaihdolla tahdin tai askelmäärän rikkumatta.
Lämmittelylaukan aikana Niki pomppi jonkin verran satulassa. Loge ei tuntunut pitävän asiasta, koska sen korvat oli niskassa. Syyksi hetken keskustelun jälkeen paljastui, että Nikillä oli jokin selässä oleva lihas kireällä tai kipeä, mikä ei sallinut rentoutta istuntaan niin paljon, kuin muuten olisi kyennyt. Koska mulla on kokemusta myös vikellyksestä, laitoinkin Nikin heti tekemään tyypillisiä vikeltäjän alkulämmittelyyn kuuluvia venytysliikkeitä satulassa, jotka keskittyi selkään ja pakaroihin sekä sille alueelle, josta Niki lievää kipua ja kireyttä valitteli.
Logen askelluksessa ei ollut moitittavaa. Ori oli tosi skarppi ja hyvänoloinen, liikkui kevyesti ja joutuisasti ja oli mielentilaltaan rauhallinen. Poikkeuksellisen vikellystuokion jälkeen aloitettiin harjoitus, jossa ratsukko aloitti loivan laukan isommalla ympyrällä. Esteylitys onnistui hyvin ja Loge jatkoi kohti keskuskohtaa ja maapuomia. Laukka-askel oli liian pitkä loivan kaaren jäljiltä eikä vaihtoa tapahtunut. Nikin oli tarkoitus osata laskea ja lyhentää askel sopivaan mittaan, sillä pienemmällä ympyrällä välimatka esteelle olisi eri kuin isolla ympyrällä.
Puomi vierähti paikaltaan ja kävin nopeasti korjaamassa sitä sillä välin, kun ratsukko lähestyi pienemmän ympyrän estettä. Niki yritti parhaansa saadakseen tien osumaan kohdalleen, mutta totuus oli, että Loge hyppäsi hyvin sivusta ja osui tukitolppaan. Puomi ei tosin pudonnut. Logea harmitti mokoma ja se huiskaisi protestoivasti häntäänsä ja iski hetkeksi kiinni suustaan ja maapuomi tultiin uudestaan hännän pyöriessä. Loikka oli liioiteltu ja parikin laukka-askelta jäi välistä. Kehotin Nikiä rauhoittamaan istuntansa ja kätensä. Loge rentoutui uudelleen ja tuli isomman ympyrän esteen hyvässä tasapainossa. Niki ennakoi hyppyä ja oli itse epätasapainossa, mutta korjasi asian nopeasti esteen jälkeen ja laukka oli sillä kertaa paremmin hallinnassa. ”Laske ääneen!” kehotin laukka-askelista puomille ja ne jäi yhden päähän, mutta puomi ei liikkunut. Niki lyhensi taitavasti Logen isoa laukkaa pienelle ympyrälle astuessa ja lähestyminen menikin nyt paremmin. Este onnistui enemmän keskeltä, tosin Loge kolautti siihen takajalkaa kuin ei olisi oikein viitsinyt hypätä kunnolla.
Kun kahdeksikko ja vuorottelevat askelpituudet eri esteille alkoi sujua, nostin korkeuksia ja vaihdoin lopulta myös puomin keskeltä korotetuksi esteeksi. Logen hypyt parani silmin nähden sitä mukaa, mitä isommista esteistä puhuttiin. Tämä hevonen ei kyllä rajoja tunne, se täytyy sanoa. Loge hyppää ilmavaralla heti, kun esteet on ”esteen kokoisia”, mutta pienempien suhteen se saattaa kolistella silkkaa vähättelyään.
Ratsukko vaihtoi suuntaa ja se tuntui olevan Logelle parempi ja tukevan sen vahvempaa puolta, koska hypyt meni entistäkin soljuvammin ja pehmeämmin. Nikikin tuntui päässeen selän kireydestä ja imeytyneen keskittymisessään niin itse asiaan, että tuskin aina tiesin kuuleeko se ulkopuoleltaan yhtään mitään!
Valmennus päättyi Logen upeaan 140 cm -okseriesteen loikkaan, jossa siinäkin oli ilmavaraa, ja tuntui jääneen vain puhkumaan energiaa ja kapasiteettia.
Oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa ja toivottavasti pääsen tervehtiin tätä ratsukkoa vastedeskin!
665 sanaa
28.12.2020 Pk-merkintä || Natalia (VRL-05175)
Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta kokeilla harvinaislaatuista orlovravuria joka oli estekenttien tähti, niin en voinut todellakaan kieltäytyä. Tämä olisi nähtävä ja koettava omin silmin ja sen johdosta seisoin nyt maneesissa naamatusten korkean tummanruunikon oriin edessä. Olin keskustellut hevosen omistajan kanssa samalla kun varustimme hevosen ja nousin nyt hevosen selkään innokkaasti. Loge otti vähän sivuaskeleita kun sain laskettua takapuoleni satulaan ja kokosin ohjat käsiini.
Tein normaalin alkuverryttelyn kaikissa askellajeissa ja kokeilin miten ori vastaisi sille annettuihin apuihin. Kuuliaisesti se teki kaiken mitä siltä pyydettiin, vaikka olikin aluksi hieman epäileväinen uudesta ratsastajasta. Loge liikkui mukavasti omalla moottorillaan eikä siltä tarvinnut kahta kertaa pyytää samaa asiaa kun jo tapahtui. Olin pyytänyt oriin omistajaa rakentamaan muutaman esteen silläaikaa kun verryttelin hevosen ja pääsin sitten kokeilemaan hyppäämistäkin.
Esteet eivät olleet kovinkaan korkeita, mutta tunsin hevosen innostuksen lähestyessämme ensimmäistä estettä. Tavallinen pysty ylitettiin mukavalla ilmavaralla, mutta okserissa se jäi hieman vähemmäksi kun Loge selvästi ymmärsi säästää myös itseään jättämällä pois turhan suuret loikat. En voinut millään uskoa, että Logella oli parempi hyppytekniikka kuin monilla puoliverisillä joilla olin ratsastanut.
Lopuksi sain vielä nähdä kun Logen omistaja hyppäsi sillä oriin koulutustasoa vastaavan pienen radan. Oli jännää seurata sivusta parivaljakon saumatonta yhteistyötä ja tunsin pientä kateutta. Olisipa itselläkin taas isompien luokkien hevonen. Ratsastuksen päätteeksi hoidimme hevosen yhdessä pois ja juttelimme samalla Logesta lisää ja muista hevosiin liittyvistä asioista.
218 sanaa
15.12.2020 Valmentaja || Naella (VRL-12320)
Olin saapunut Logen kotitallille valmentamaan Nikolaita ja hänen tummanpuhuvaa ratsuaan. Noustessani autosta näin ratsukon verryttelevän kentällä, jonne oli koottu esteitä antamieni ohjeiden mukaan. Tervehdin Nikolaita, joka siirsi ratsunsa ravista käyntiin ja tuli aidalle luokseni. Moikkasin myös Logea, joka ei olisi oikeastaan malttanut seistä paikallaan vaan steppaili levottoman oloisesti. Kerroin nopeasti ajatukseni valmennuksen kulusta, kuuntelin Nikolain toiveet ja jäin sitten seuraamaan ratsukon itsenäistä alkuverryttelyä kentän laidalta. Loge siirtyi käynnistä raviin ja siitä edelleen laukkaan hyvin siististi eikä Nikolain apujenkäytössäkään ollut moitittavaa. Tummanruunikko ori teki hommia korvat hörössä ja kuunteli jokaisen ratsastajan avun tarkasti sen enempää miettimättä.
Aloitimme valmennuksen hyppyosuuden kolmen pystyesteen sarjalla, jonka jokaiseen väliin mahtui hieman vajaa kaksi laukka-askelta. Halusin tehtävällä testata Logen kokoamisasetuksia, jotka näyttivät toimivan hyvin. Aloituskorkeus tehtävällä oli 60cm, mutta korkeus nousi nopeasti 120cm asti. Suurikoinen hevonen ratsastajineen teki haastavasta tehtävästä lastenleikkiä. Ori näytti tyytyväiseltä jokaisen hyppykierroksen jälkeen ja Nikolai kertoikin nauttivan onnistuneista suorituksista aivan eri tavalla kuin monet muut hevoset. Seuraavaksi otettiin muutamia hyppyjä vinolle okserille, josta oli kaareva linja vesimatolliselle pystylle. Tehtävän korkeus oli aluksi maltillinen 100cm, mutta koska tässäkään ei ollut mitään ongelmaa, nostin esteitä tasaisesti aina 140cm asti. Loge näytti viihtyvän esteiden seassa paremmin kuin hyvin ja Nikolaikin suorastaan säteili hienon hevosensa selässä. Lopuksi laitoin ratsukon hyppäämään vielä molemmat tehtävät peräjälkeen muutaman kerran. Loge alkoi selvästi hieman kuumua ja sen laukka jännittyi vähän, mutta vauhti ei hyytynyt. Ori hyppäsi silti varmasti ja komeilla ilmavaroilla enkä voinut kuin ihailla hevosta. Kun viimeinenkin rata oli hypätty, Nikolai ratsasti luokseni posket innostuksesta hehkuen ja kiitti valmennuksesta. Sanoin ratsukolle heipat ja jätin heidät loppuverryttelemään itsenäisesti. Autostani seurasin kuitenkin vielä hetken, kun Nikolai ratsasti upeaa hevostaan, joka selvästi rakasti hyppäämistä koko sydämestään.
274 sanaa
15.11.2020 Pk-merkintä || Veera R. (VRL-10735)
Koko ajomatkan tallille mahassani lenteli perhosia. Olin saanut Logen omistajalta Nikiltä luvan lähteä hänen orillaan maastoon, koska hän itse ei päässyt tänäänkään ja hevosella oli takana jo muutama vapaa päivä. Virtaa kerännyt iso ja vieras oripoika yhdistettynä pieneen 155 cm runkooni olikin se mikä sai minut hieman jännittämään maastoreissuamme. Tiesin että 13-vuotias ori on hienossa kisakunnossa ja aktiivisesti kisaava kaveri, eikä mikään pystyyn kuollut puskamopo. Yleensä en ole jännittäjä tyyppiä, kun takana on jo jonkin verran hevoshistoriaa, mutta jokin tässä oli niin kutkuttavaa. Kiemurtelin kuskin penkkiäni pehmustavan lampaankarvankin matkan aikana aivan ruttuun.
Tallin pihaan päästyäni vaihdoin autossa jalkaani ratsastussaappaat, nappasin kypärän kainaloon ja hanskat tungin taskuun. Kävelin tallin ovesta sisään ja koitin huhuilla, onko ketään paikalla. Tallin käytävä oli kuitenkin tyhjä. Olin saanut omistajalta ohjeet mistä ja mitä varusteita tulisi ottaa, joten toimin sen mukaisesti. Kasasin kamat käytävälle ja sitten lähdin ulos etsimään itse ratsuani. Ratsuni mulkoilikin minua heti tallin viereisen tarhan perältä. Rupesin jo hyvissä ajoin kaivelemaan taskujani suurielkeisesti. Rapsuttelin takkini kangasta samalla, kun vedin taskustani porkkanan pätkän. Pienen hetken portilla jo luulin orin höristävän korviaan suuntaani, mutta kärsivällisesti se seisoi tarhan takanurkassa, odottaen minun kävelevän luokseen. Pysähdyin orista hieman kauemmas odottamaan sen reaktiota ja että se tulee minun luokseni. Ori hieman vastusteli kiusausta, mutta porkkana teki tehtävänsä.
Loge oli ollut loimitettuna ulkona ja selkeästi harjattu ennen loimitusta. Suin siltä hieman pölyjä ja irtokarvoja pois sekä otin kaviot. Sen karva kiilteli kuin kiiltokuvissa. Ori hieman luimi satuloitaessa, sillä se ei ilmeisesti pitänyt pienestä jakkarasta, jonka apuun jouduin turvautumaan. Suitset se antoi laittaa todella nätisti. Tämän jälkeen kiskaisin itselleni enää kypärän päähän ja otin raipan varmuuden vuoksi mukaan ja suunnistimme ulos etsimään paikkaa josta voisin nousta selkään.
Kun pääsimme matkaan, jännitykseni hälveni. Sää oli mahtava, ori rento ja sen käynti oli yllättävän mukava. Olin etukäteen katsonut karttapalvelusta reitin meille noin kahdeksan kilometrin lenkin. Oletin osan reitistä olevan metsäteitä, sillä satelliittikuvassa ne eivät kovin kummoisilta näyttäneet. Osan matkasta menisimme yleisiä autoteitä pitkin, mutta toivoin alueen ihmisten osaavan noudattaa tarvittavaa varovaisuutta hevosen kohdatessa. Olin koko lenkin ajan valppaana, sillä en tiennyt juurikaan, oliko orilla jotain erikoisia pelkoja.
Maastoreissumme sujui alkujännityksestä huolimatta erittäin hyvin. Saimme oikein hyvät ja rennot pitkät ravipätkät ja jopa muutaman hallitun laukkapätkän. Hieman säikähdin ensimmäisten laukkojen kohdalla vauhtia, mutta totesin sen kuuntelevan hyvin kuitenkin pidätteitä. Ori hikosi lenkistä vain kevyesti, joten pyyhin siltä hiet vain sienellä ja vedellä pois. Harjasin orin vielä ennen loimitusta, kiitin sitä porkkanalla ja palautin sen tarhaan. Hoidin vielä sen varusteet puhtaaksi ja paikoilleen ennen kuin lähdin ajelemaan hymy huulilla kohti kotia.
417 sanaa
03.10.2020 Valmentaja || Kitty Loop (VRL-02207)
Mulle oli tulossa yksityiseen maastoestevalmennukseen ratsukko, joka voitti Orange Woodissa viime kuussa järjestetyt maastoestekisat. Ilmainen valmennus oli niistä palkinto, mutta mua hykerrytti vähän ajatella, että juuri mut oli pistetty valmentajaksi – vaikka olihan se toki myös kunnia!
Ratsastaja oli aika rimpula jätkä tai sitten se vaikutelma syntyi siitä, että hevonen oli kummallisen mallinen. Eikä se edes ollut mikään varsinainen ratsuhevonen, kuten alunperin ajattelin, vaan orlovinravuri – rotu, josta en ennen ollut kuullutkaan. Eipä sillä, ei olla ennakkoluuloisia! Hepalla oli myös niin hauskan vaikea nimi, että Nikin (mä oon heti etunimipuhutteluväleissä – tai mikä vielä parempaa, lempinimi) sai toistaa sen ainakin viidesti ennen kuin päätin, että se saa olla Gosh. Tai Loge, kuten Niki oikaisi.
Mä tykkäsin Logen habituksesta. Siitä tuli sellaiset ”i’m cool, you loser” -vibat, mutta samaan aikaan se kuitenkin vaikutti selväpäiseltä ja kuunteli ratsastajaa tarkasti? Sellainen ylväs olemus vetoaa muhun usein ja eksoottiset rodut on aina plussaa, joten odotin innolla, että pääsisin näkeen sen tositoimissa. Ja vauhtiin pääsyä Loge tuntuikin odottavan.
Nikin suhteen pistin merkille, että se hyysäsi jalustimen hihnoja ja satulavyötä ja harjan suoruutta ja kypärän kulmaa vähän väliä lämmittelylompsinnan aikana. Tuli mieleen tyyppi, joka ei jätä mitään puolitiehen ja on tarkka pienistä yksityiskohdista – mun täydellinen vastakohta siis, joten tästähän tulisi hupaisaa!
Treeni oli tarkoitus pitää pääasiallisesti tänään mäessä. Polulla oli pari tukkia, ei mitään korkeita, mutta ehkä vähän leveitä. Loge oli kuulemma pääasiallinen esteratsu, joten halusin heti tehdä selvän eron sille maastossa hyppäämiselle: vaarallisempaa, rankempaa, hauskempaa. Ensin ratsukko sai laukata ylös ja alas omassa tahdissa. Loge alotti aikamoisella ydinräjähdyksellä sata lasissa, mutta osasi tasoittaa staminaansa hetken puhkumisen jälkeen. Nikiin oli ehkä välillä hankala saada kontaktia, se kun keskittyi niin kovasti ja toisaalta ei kuulemma saanut mun aksentista kunnolla selvää. Koetin siis itekin skarpata ja aukoa suuta selkeämmin, mulla kun on välillä huono tapa puhua liian nopeasti ja putkeen.
Jumpan jälkeen Niki ja Loge sai ruveta tulemaan tukkeja. Jostain syystä Logesta se oli huono ajatus ja se vähän vikuroi lähestymistä, mistä Niki taas hermostui ja Loge lähestyi pää ylhäällä silmät mulkoillen. Hyppäsi se kuitenkin, mutta jännittyneesti ja selkä suorana. Sanoin, että jatkakaa vaan ja huikkasin Nikiä hellittään käsillä: liian kireät ohjat ja kova suutuntuma sai Logen ylikierroksille. Toinen tukki meni paremmin, tosin Loge kahmaisi heti sen jälkeen muutaman valtavan pitkän laukka-askelen, jotka rikkoi tempon. Hitsit noin isoista askelista tosin olisi etua maastoradalla, sen vain sanon!
Alaspäin samat tukit tultaessa Loge tuntui tyytyväisemmältä. Nikikin istui nyt rauhallisemmin ja ote ohjista oli hellinnyt. Tyylikäs alastulo oli hallittu ja Loge otti varmoin askelin molempien tukkien yli. Nikillä oli ehkä vähän tasapaino hakusessa, joka johtui jalustimien pidosta ihan varpaanpäissä. Neuvoin reilusti laittaan niitä syvemmälle jalkaan, mikä toisi vakautta koko istuntaan.
Ehkä se, mikä Logen kanssa pitää erityisesti muistaa, on antaa sen tehdä isoin työ. Se on selvästi älykäs ja fiksu hevonen, joka kyllästyy nopeaan eikä siedä liikaa kontrollointia. Kun se saa itse pistää aivot raksuttaan radalla, se ei yhtä nopeasti herpaannu ja sen myötä turhaudu. Mä sain nimittäin todistaa tätä noidankehää missä Niki hallitsi ratsastustaan liikaa → Loge ei tykännyt ja laittoi aivot vapaalle → kompurointia ja heikkoa suorittamista → Niki hermostui → Loge turhautui → lisää huonoja hyppyjä → Niki turhautuu lisää jne. Tällainen kierre tuli isommilla esteillä, kun hypättiin pensasta sekä kolmiporrasta. Mitä mä yritin ongelman alkupäätä selvittää, Nikin taipumus tarrautua pikkuseikkoihin ja ratsastaa ”täydellisesti” ei aina ollut sitä, mikä olisi kuulunut asiaan ja sopinut Logelle. Nikin hommaa onkin oppia löysään vähän pipoa ja vaikka se Logen rohkeuteen ja kyvykkyyteen luottaakin, niin entistä enemmän luottoa myös hevosen aivokapasiteettiin – ei se pelkästään korkeelle hyppää, vaan osaa itsekin ajatella!
Toisaalta, Nikillä oli nopeat refleksit. Se osasi hyvin tulla mukaan Logen yllättäviinkin ratkaisuihin, mikä mun mielestä on huippu juttu, koska jos Niki entisestään antaa Logen vain mennä ja silti pysyy vauhdissa mukana, tän ratsukon suoritustaso nousee ihan kohisten. Metriset kiinteät esteetkään eivät tuntuneet missään Logen hypyissä – jessus voi hevonen loikata kuuhun asti!
Kaiken kaikkiaan, tää oli tosi mielenkiintoinen ratsukko. Niki kun pitää mielessä, että ei jäkitä turhaan eikä kaiken aina tarvitse mennä niin pisteen päälle, ja Loge saa tarpeeksi vapautta ja tilaa toimia itse, mun mielestä tässä parivaljakossa on ainesta vaikka mihin!
671 sanaa
18.09.2020 Valmentaja || Minni (VRL-10337)
Kaukaa tummanruunikko ori näytti vain sporttiselta puoliveriseltä, mutta kentänlaidalla totuus paljastui ja kyseessä ei ollutkaan mikään puoliverinen vaan todellisena yllätyksenä orlov. Hevosen selässä oleva Nikiksi esittäytynyt ratsastaja kertoi minulle pikaisesti orin taustasta ja siitä mitä tuon kanssa oli tehty. Alkuinfon aikana tutkin ratsua vielä lisää, ennen kuin ohjeistin ratsastajaa keräämään ohjat käsiinsä ja hakemaan parempaa käyntiä, josta olisi helppo lähteä ratsastamaan erilaisia tehtäviä.
Orin liikkuessa ryhdikkäässä käynnissä eteenpäin, oli aika aloittaa ensimmäisellä tehtävällä. Ohjeistin Nikiä ratsastamaan väistön molempien pitkien sivujen ensimmäisestä kirjaimesta ja jatkamaan väistöä aina keskihalkaisijalle, jossa Loge tulisi suoristaa ja jatkaa keskihalkaisijaa pitkin. Alkuun Loge yritti hieman liikaa, jolloin väistö meinasi lähteä liian hätäisesti ja ori poikitti hieman liikaa ensimmäisistä askeleista alkaen. Parin ensimmäisen yrityksen jälkeen Niki muutti omia apujaan paljon pienemmiksi ja ohjeistin toista melkein vain ratsastamaan ajatuksensa voimalla. Näin Loge saatiin suoremmaksi ja se alkoi kuuntelemaan apuja paljon paremmin, kun saatavat avut eivät olleetkaan enään niin selkeitä.
Tehtävän sujuessa käynnissä samaa tehtävää jatkettiin myös ravissa. jossa Loge keskittyi paremmin ja tehtävä sujuikin ihan mallikkaasti. Ratsukko pääsi kokeilemaan myös tekemään lyhyttä pätkää väistöä uralle paluun merkeissä, vaikka lyhyt kenttä tekikin tehtävän alkuun hieman vaativammaksi. Laukassa jatkettiin vielä väistöjä, mutta tällä kertaa sen sijaan että väistö aloitettaisiin kulman jälkeen, lähdettiin ensin keskihalkaisijalle ja siitä vaihdellen väistätettiin joko oikealle tai vasemmalle. Tehtävä sujui hyvin ja Niki huomasi hyvin itse tehdä vaikka parikin kierrosta samaan suuntaan jos Loge meinasi alkaa ennakoimaan tehtävää.
Loppuun ratsukko sai tehdä ravissa vielä vähän kaaveria uria sekä muutaman kolmikaarisen, ihan vain mielenvirkistykseksi ja jotta Niki sai ratsastettua orinsa hyvin eteen ja alas. Nikin pyytäessä Logen käyntiin annoin ratsastajalle palautteen, ennen kuin tiemme erosivat.
268 sanaa
Infopläjäys
｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡☆ﾟ･:，｡ﾟ･:，｡★ﾟ･:，
|
Tietoa hevosen rodusta .:. Orlovravuri, tai orlovin ravuri on yksi vanhimmista ja kuuluisimmista ravuriroduista venäjällä, joka tunnetaan sen nopeudesta, kestävyydestä ja nopeatempoisesta ravistaan. Rodun kehitti Kreivi Alexei Orlov 1800-luvulla, josta nimi onkin peräisin. Kreivi Orlov tahtoi luoda hevosrodun, joka pystyi kestämään Venäjän ankarat ilmastot, huonokuntoiset tiet ja pitkät matkat. Aristokraatin jäsenenä hän halusi rodusta myös näyttäväliikkeisen ja ulkonäöllisesti tyylikkään. Rodun jalostukseen käytettiin pääsääntöisesti arabialaista, friisiläistä sekä muita saksalaisia, tanskalaisia ja hollantilaisia rotuja. Rodun kantaisäksi valikoitui harmaa ori Bars I ja kimo tamma Smetanka (Сметанка), joiden sukulinjaan voidaan jäljittää kaikki nykyajan Orlovit. Huolimatta rodun suuresta koosta, voimakkuudesta, varmajalkaisuudesta, ketteryydestä sekä nopeudesta, Orlovia voidaan pitää ns. "lempeänä jättiläisen", mikä onkin sen suosion ja ainutlaatuisuuden yksi monista syistä. Rodun rauhallinen luonne, yhteistyökykyisyys ja oppimisen innokkuus tekeekin tästä rodusta erittäin monipuolisen niin työ-, urheilu- kuin seurahevosena. |
Alkuperäinen käyttötarkoitus .:. Ravuri Kotimaa .:. Venäjä Polveutuminen .:. Norfolk Roaster x Täysiveri |
